September in New York

New Yorkissa ei todellakaan ole syksy, lämpöä on lähemmäs 30 astetta ja ilman kosteusprosentti 84%. Kulunut viikko on ollut sen verran tapahtumarikas, että tuntuu siltä kuin olisin ollut täällä vähintään kuukauden.

Tässä joitakin kohokohtia:

– Tein viimeisen työkeikkani ja olen nyt erittäin onnellisesti työtön.
– Join kahtena aamuna cocktaileja aamukolmeen kaupungin yössä.
– Töissä ei mennyt kaikki niin kuin Strömsössä, jonka johdosta nimeni päätyi yhden päivän aikana esim. BBC:n, CNN:n, Reutersin ja Fox Newsin kaltaisiin medioihin. Torstaiaamuna heräsin järkyttävässä darrassa Hesarin soittoon. Itselläni ei (thank God) ollut varsinaisesti mitään tekemistä kyseisen keissin kanssa, tämä on sellainen osa PR-henkilön arkea, jota ei takuulla tule lähikuukausina ikävä. Toimittajien lisäksi kaikki sukulaisenkumminkaimat pommittivat minua saman päivän aikana puheluilla ja Facebook-viesteillä nähtyään nimeni ties missä Runkebyn paikallislehdessä. Tuossa vaiheessa olin jo ehtinyt lopettaa työt ja uteluihin vastaaminen oli ärsyttävää ja raivostuttavaa, mutta varmasti tulevaisuudessa vielä naurattaa. Ainakin tuli lähdettyä rytinällä… Nyt en kyllä vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin ainakaan viikkoon.

– Olen shoppaillut ihan hulluna, voi luottokorttiparkaa. Alusvaatteita Victoria’s Secretistä, verkkareita Abercombielta, pari mekkoa jostain Sohosta, Adidaksen Samoa-lenkkarit, meikkejä Sephorasta, Essien kynsilakkoja ja herraties mitä. Pitäisi ainakin olla matkagarderoobi kasassa, hehe.
– Minulla oli ehkä paras hotellihuone ikinä! Hotla oli nimeltään Ink48 ja olin varannut sieltä kokonaisen sviitin, koska teimme kuvausryhmän kanssa videoita huoneessani. Lukaali oli noin kolme kertaa kämppäni kokoinen ja sen ulkoseinät olivat pelkkää ikkunaa, näkymät Manhattanin taivaalle sekä Hudson-joelle. Eilen tsekkauduin sieltä pois ja tulin kämppäämään kaverini luokse.
– Aikomuksistani huolimatta en ole taaskaan katsellut nähtävyyksiä. Tai no, kävelin High Linen läpi ja tänään käväisimme Central Parkissa. Lasketaanko Bergdorf Goodman nähtävyydeksi?
– Eilen kävimme Comedy Cellarissa katsomassa stand up -komiikkaa ja oli upea yllätys, että yksi esiintyjistä oli Robin Williams.
– Kävimme myös kaverini kanssa mani-pedissä ja olen siitä onnellisempi kuin laki sallii. Hinta huikeat $32. Jos asuisin täällä, hoidattaisin kynteni vastaavissa paikoissa jatkuvasti ja lisäksi kävisin joka viikko blow dryssa.
– Tänä aamuna vein kaikki matkavaatteeni pesulaan ja hain ne parin tunnin kuluttua puhtaana takaisin, hinta $12 isosta säkillisestä. Minulta puuttuu luterilainen etiikka, jonka mukaan kaikki tylsät kotihommat tulisi tehdä itse, ja asuisin hyvinkin mielelläni paikassa, jossa pyykkäämisen kaltaiset ikävät hommat voisi ulkoistaa muualle halvalla.
– Kunhan palaan maailmanturneeltani alan tutkiskella ajatusta jenkkeihin muuttamisesta. Minulla on täällä kontakteja, jotka voivat auttaa töiden ja työluvan saamisessa ja oman alani kiinnostavimmat paikat ovat joka tapauksessa Yhdysvaltojen länsirannikolla. Tai no, Lontoossakin olisi kyllä paljon kaikkea hauskaa, mutta en halua sinne enää takaisin, ja toivoisin voivani edes kerran elämässäni asua paikassa, jossa on hyvä sää.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kaverini läksi ja lentokentälle, minulla on vielä päivä aikaa nauttia New Yorkista. Tosin tällä hetkellä tuntuu siltä, että mieluiten vain käpertyisin sohvalle katselemaan leffaa.