Sukelluskurssi Ko Taolla

Tänään minusta tuli virallisesti avovesisukeltaja!

Kun systeri oli toipunut vatsataudistaan, ilmoittauduimme Big Blue Diving -sukelluskeskuksen Open Water Diver -kurssille. Olen halunnut oppia sukeltamaan jo pitkään ja Ko Tao on siihen paras mahdollinen paikka. Saari on sukeltajien mekka ja trooppisissa vesissä on mahtava näkyvyys. Lisäksi sukeltaminen on täällä halpaa, avovesikurssi vakuutuksineen maksoi alle 240€/lärvä. Big Blue valikoitui sukelluskouluksemme kahdella perusteella: rannalla makoillessamme ehdin kiinnittää parina päivänä huomiota aamusukelluksilta palaaviin Big Bluen veneporukoihin ja kadehdin heitä vimmaisesti, koska näytti siltä, että heillä oli tosi hauskaa. Tarkistin TripAdvisorista paikan speksit jolloin kävi ilmi, että kyseessä oli saaren kehutuin sukelluskoulu. Sinne siis.

Tässä kuvaus sukelluskurssin kulusta.

Päivä 1
Illalla meillä oli pari tuntia teoriaa, jonka aikana katselimme laitteiden käyttöön liittyviä videoita ja saimme mukaamme oppikirjat. Kirjasta tuli muutama kappale kotiläksyä seuraavalle päivälle.

Päivä 2
Jakauduimme pienryhmiin ja saimme oman ohjaajan. Meidän ryhmässämme oli viisi henkeä: minä, sisko, ruotsalainen tyttö ja englantilainen pariskunta. Ohjaajamme sattui olemaan suomalainen. Polskahdimme altaaseen ja ensimmäiseksi opettaja katsoi osaammeko uida ja kellua tarpeeksi. Sen jälkeen opettelimme laitteiden kokoamista sekä niiden käyttöä. Altaan pohjalla istuen kokeilimme esimerkiksi hapen jakamista sekä maskin tyhjennystä vedestä. Jälkimmäinen oli kurssin kenties epämiellyttävin osuus. Sitten yritimme löytää sopivan ”buoyancyn” (onko se suomeksi noste?). Iltapäivällä oli luvassa vielä lisää teoriaa ja illaksi tuli kotiläksyjä.

Päivä 3
Aamulla opiskelimme teoriaa ja puolen päivän aikaan meillä oli koe, josta selvisimme kaikki kunniakkaasti läpi. Lounaan jälkeen pakkasimme sukelluslaitteet kasseihin ja ajoimme longtail-veneillä sukellusaluksen luo. Sen jälkeen oli aika hypätä mereen. Teimme kaksi 12m syvyydessä tapahtuvaa sukellusta. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että en kokenut sukellusta kovin miellyttäväksi. Minulla oli flunssainen olo ja voimat vähissä ja alasmeno sattui jatkuvasta paineentasaamisesta huolimatta korviin todella paljon. Sisko oli korviensa kanssa vielä minuakin tuskaisempi. Minulla on ahtaan paikan kammo ja suoraan sanottuna olin molempien päivän sukellusten aikana melko paniikissa. Yritin rauhoittaa itseäni hengittämällä tasaisesti, mutta luultavasti huohotin suurimman osan ajasta, koska käytin happea mittarin mukaan tosi nopeasti. En pystynyt juuri nauttimaan merenalaisista näkymistä ja keskityin pitämään itseäni rauhallisena/hengissä ja välillä tsekkaamaan oliko sisko näkyvissä ja kunnossa. (Meidän ei oikeasti kannattaisi sukeltaa samassa ryhmässä, koska huolehdimme toisistamme liikaa.) Välillä huomasin, että vieressä hengasi joku värikäs kala, mutta lähinnä toivoin, että se häipyisi tieltäni. Meren pohjalla istuen harjoittelimme jälleen maskin tyhjennystä ja hapen antamista toisillemme. Pinnalla irrotimme ja laitoimme takaisin painovyöt sekä buoyancy-liivit. Sukellusten jälkeen oli kaikkensa antanut mutta tyytyväinen olo – olin todella ylittänyt itseni. Seuraavan päivän sukellukset alkoivat jännittää.

 

Päivä 4
Herätyskello soi 5:30 ja nousimme longtail-veneisiin 6:30. Ensimmäinen sukellus tapahtui 18 metrissä. Minulla oli edelleen flunssaisen voipunut olo ja minulta meinasi mennä hermot jo pinnalla, koska potkuissani ei tuntunut olevan yhtään voimaa. Ensimmäisen sukelluksen aikana kadotin siskoni näkyvistä ja yritin paniikissa etsiä tätä. Myöhemmin kävi ilmi, että sisko oli koko ajan ollut päälläni. Tunsin jälleen ahtaan paikan kammoa ja ahdistusta ja ajattelin, etten ehkä pystyisi tekemään neljättä sukellusta. Luojan kiitos, neljännellä kerralla viimein helpotti! Tässä vaiheessa olin selvittänyt mistä siskon vaikeudet johtuivat ja pystyin keskittymään omaan sukellukseeni huolehtimatta hänestä. Laskeuduimme pohjaan vapaalla tyylillä ilman köyttä ja viimein osasin rentoutua ja nauttia painottomuuden tunteesta sekä vedenalaisistä näkymistä. Huomioin kuinka upeilta korallimetsät ja värikkäät kalaparvet näyttivät. Harjoittelimme jälleen meren pohjalla maskin tyhjennystä (yäk!) ja sen jälkeen tanssimme nauhan alla limboa. Teimme kuperkeikkoja ja pidimme hauskaa, enkä olisi halunnut lähteä pinnalle ollenkaan. Kesken sukelluksen ohjaaja kirjoitti tauluunsa ”You are now open water divers” ja heittelimme toisillemme hi-fiveja. Sukelluksen jälkeen saimme Open Water Diver -korttimme. Tänä iltana meillä on koko kurssin kanssa bileet, jossa katsomme päivän sukelluksista tehdyt videot.

Olen tosi tyytyväinen että hankaluuksista ja peloista huolimatta tein neljännen sukelluksen, sillä siitä jäi tosi hyvä mieli ja into päästä sukeltamaan uudestaan. Selvästi olen arka ja varovainen sukeltaja, enkä tunne olevani vielä valmis edistyneemmälle kurssille. Haluan tehdä tässä välissä muutaman huvisukelluksen, jonka aikana keskitytään vain sukeltamaan ja nauttimaan näkymistä ilman että täytyy opetella ja harjoitella uusia taitoja. Haluan saada enemmän varmuutta näihin taitoihin mitä minulla nyt on.

Sukelluskurssin käyminen oli minulle mitä suurimmassa määrin itseni ylittämistä. Pelkäsin monia asioita, mutta tein ne silti. Seuraava tavoitteni on rentoutua ja nauttia sukeltamisesta vielä enemmän. Merenalainen maailma on surrealistinen. Se on toinen todellisuus, jossa tuntee olevansa pelkkä vierailija. En ollut koskaan tajunnut, että kalat voivat olla niin hauskoja. Yksi kala kävi repimässä paloja irti sukelluskaverini rohtuneista huulista ja toinen iso, värikäs vonkale tarkkaili herkeämättä vieressä kun laskeuduimme alas köyttä pitkin. Ilmeisesti esimerkiksi barracudat saattavat olla erityisen uteliaita ja lähteä seuraamaan sukeltajia silkasta kiinnostuksesta. Joku kala (jonka nimen olen tietenkin unohtanut) käy törkkimässä meren pohjassa istuvia sukeltajia, koska se löytää ravintoa hiekan alta ja on tajunnut, että sapuskaa löytyy helposti jos sukeltajan saa säikäytettyä liikkeelle hiekasta.