Syyskuun meikkisuosikit
Syyskuun alussa tapahtuneella New Yorkin reissulla vietin useita ekstaasin täyttämiä hetkiä Sephorassa sekä eri apteekkiketjuissa, joissa myydään halvempia merkkejä. Mukaan tarttui yhtä sun toista ja osa ostoksista on lunastanut paikkansa luottotuotteina, joita hankin varmasti vielä uudestaankin.
Essien lakat ovat jenkeissä naurettavan halpoja ($8) ja niitä nappasin mukaan pari kappaletta: persikanvärisen Tart Decon, jota olin katsellut jo Suomessa, sekä pinkin Mod Squaren (kuvassa, jostain ihmeen syystä sama tuote kulkee myös nimillä Mob Square sekä Mod Squad – Essiellä ei ilmeisesti osata päättää miksi lakkaa pitäisi kutsua). Tart Deco on aivan ihastuttava persikka, joka muuttuu pullon ulkopuolella hieman neonsävyiseksi ja näyttää tosi hyvältä ruskettuneella iholla. Valitettavasti sen koostumus on kammottava; liian juokseva mutta silti nanosekunnissa paakkuuntuva. Lakkaa ei meinaa saada siistiksi millään. Jouduin laittamaan sitä kolme kerrosta ja se kuivuu ikuisuuden. Saa nähdä jaksanko käyttää pulloa loppuun, vaikka väri on kaunis. Mod Square on sen sijaan kaikin puolin mahtava! Kävin mani-pedissä, jossa valkkasin lakan sekä kynsiin että varpaisiin ja se näytti niin hyvältä, että oli pakko ostaa pullo. Kyseessä on hieman siniseen taittava pinkki, joka ei mielestäni ole kuitenkaan liian ällömäkeä, vaan värissä on joku jännä särmä. Tämä kaveri pääsee mukaan Aasian turneelle rantalakaksi.
Ilmeisesti minulla on pinkki kausi menossa, kun toinenkin uusi löytö on fuksianvärinen, nimittäin Revlonin huulikynä Just Bitten Kissable sävyssä Cherish Devotion. En pystynyt viikkoon käyttämään silmämeikkiä laserleikkauksen vuoksi ja tämä sävy toimi tosi hyvin huolella tehdyn kevyesti hehkuvan meikkipohjan kanssa. Kirkkaan huulipunan kanssa ei välttämättä tarvitse silmämeikkiä ollenkaan, ja oikeastaan sellainen look toimi yllättävän hyvin. Voi olla, että turvaudun siihen vielä Aasiassa, jossa ripsarit kuitenkin leviäisivät poskille. Revlonia ei ilmeisesti myydä enää Suomessa, mikä on harmi. Pidän heidän laadukkaista kynsilakoistaan sekä huulimeikeistään. Ostin Revlonilta myös ihanan kosteuttavan lip butter -huulipunan sävyssä Candy Apple. Lip butterit muistuttavat koostumukseltaan paljon Diorin Addict -kuultopunia, mutta maksavat murto-osan niistä.
Vaikka todistettavasti näköjään pärjäänkin ilman ripsaria, löytyi reissusta yllättäen myös uusi ripsivärisuosikki. Olen jo useita vuosia käyttänyt uskollisesti kahta ripsiväriä, Diorin Extasea sekä Lancômen Hypnosea. Olen pettynyt niin moneen muuhu ripsariin, etten ole viitsinyt vaihdella hyväksi toteamaani kaksikkoa, enkä edes muista koska olisin viimeksi kokeillut jotakin uutta.
Olin nähnyt Facebookissa BeneFitin omaa hehkutusta They’re Real! -mascarasta ja hetken mielijohteesta nappasin sen mukaan Sephorasta. En odottanut ripsarilta paljoakaan, koska kokemukseni BeneFitistä eivät aina ole olleet niin mairittelevia. Minusta heidän meikkinsä ovat joskus liian ”gimmicky” – pakkaukset ovat kyllä söpöjä, mutta sisällöstä ei aina tiedä. Esimerkiksi Hoola-aurinkopuuterissa on yksi maailmankaikkeuden parhaista sävyistä (ei taita ollenkaan oranssiin), mutta sen pakkaus on maailman epäkäytännöllisin ja puuterin koostumus on sellainen, ettei sitä saa millään leviämään tasaisesti, vaan se kerääntyy helposti likaisen näköisiksi läikiksi kasvoilla. Toisaalta taas pidän hyvinkin paljon BeneFitin huulipunista, ja London Fashion Weekiltä 2010 goodie bagissa saamani huulipunan ansiosta opin taannoin käyttämään oikeita punia huulikiillon sijasta…
Mutta takaisin mascaraan, They’re Real nimittäin yllätti todella positiivisesti. Se onnistuu tekemään jotakin sellaista, missä kaikki muut tuuheuttavat ripsarit yleensä epäonnistuvat, nimittäin erottelemaan ripset kunnolla. Lopputulos on yhtä aikaa runsas ja siisti, minkä pitäisi olla lähes mahdoton saavutus. Lisäksi aine pysyy ripsillä kuin tauti, vaikka minulla on helposti kiiltelevä iho, jonka takia monesta mascarasta tulee pandansilmät. Tulen ihan takuulla ostamaan tätä tavaraa uudelleen.
Yllättäen löysin reissulta myös uuden hajuvesisuosikin. Joskus viime vuonna tuoksuttelin Heathrowlla Dolce & Gabbanan The One -hajuveden kolmea eri versiota (perusversio, kevyempi L’Eau & Rose). Yksi niistä tuoksui ranteessani erityisen hyvältä, mutta en ollut varma mikä se niistä oli, joten nappasin mukaan perusputelin. Käytin sen loppuun arkihajuvetenä, mutta pidin sitä melko geneerisenä ja vähän tylsänä. Nykissä ollessani joku assanvessankassa tarjoili The Onen rose-versiota baarin vessakokoelmissa ja ruiskuttelin sitä itseeni varmaan litran. Tuoksu oli ihana, ja tajusin että tämä oli ollutkin juuri sitä mistä olin eniten pitänyt. Uusi arkihajuveteni on siis löytynyt. Tuoksu on mielestäni naisellinen, mutta ei liian voimakas päiväkäyttöön. Aasian reissutuoksuiksi pääsevätkin nyt Dolce & Käppänän viimeisiään vetelevä Light Blue, sekä tämä kaveri.
Ainoa mikä Nykin reissun kosmetiikkaostoksissa harmittaa on se, etten päässyt käymään Ultassa. Ultassa yhdistyvät tavallaan Sephoran sekä apteekkien parhaat puolet, koska sieltä löytyy sekä edullisempia että kalliimpia merkkejä ja valikoima on valtaisa. Ultaa ei kuitenkaan Manhattanilla ole, enkä jaksanut lähteä sitä etsimään minnekään jumalan selän taakse.
Ajattelen muuten edelleen kaiholla Ameriikan ihmemaan manipedi-saluunoita. Jos asuisin siellä, en lakkaisi kynsiäni ikinä itse, jalkahoidoista nyt puhumattakaan. Enkä tekisi kyllä mitään muutakaan itse, kuten pesisi pyykkiä, siivoaisi tai kokkaisi.