Tämä on kuitenkin minun kaupunkini
Elämä alkaa hiljalleen löytää omat uomansa. Aamulla sujahdan Oyster Cardin avulla porttien läpi tuubiin, luen kuulokkeet korvilla Metro-lehteä ja haen työmatkalla Starbucksista kahvin. Päivät istun Maccini edessä Farringdonissa vanhassa tehdasrakennuksessa sijaitsevassa avotoimistossa. Työkavereiden kanssa haemme Pretistä voileipiä lounaaksi, joskus käymme illalla pubissa. Vapaa-aikana treenaan siskon kanssa Fitness Firstilla. Viikonloppuisin toivon mukaan koluan Spitalfieldsin krääsätoreja, West Endin teattereita ja Brick Lanen intialaisravintoloita. Juoksen puistoissa ja käyn viinilasillisella joen rannalla.
Lontoolaiseen elämänmenoon solahtaminen on tuntunut omituisen helpolta, aivan kuin en olisi poissa ollutkaan. On melkein yhdeksän vuotta aikaa siitä kun asuin täällä viimeksi, mutta olen tässä välissä ravannut täällä parhaimmillaan useita kertoja kuukausia. Kaupunki on tässä välissä muuttunut tolkuttomasti. Hackneya ei asuta enää köyhälistö vaan uusmediahipsterit, King’s Crossilta löytyy ilolintujen ja narkkareiden sijasta kiiltäviä viinibaareja ja putiikkeja. Pankkitilin avaaminen on sentään yhtä lohdullisen vaikeaa kuin kesällä 2000.
Työttömyysjakso jäi lopulta onneksi lyhyeksi, sain nääs loppuviikosta tuottajan hommia tutusta digitoimistosta. Rupean toistaiseksi jeesaamaan jätkiä parin verkkoprojektin kanssa. Katsellaan kuinka pysyvä järjestely tämä on, vai menenkö lopulta vakkarihommiin muualle. Joka tapauksessa on huippukivaa päästä tekemään jotakin mielekästä mahtavien tyyppien kanssa! Olen kyllä hieman kusessa, koska pitkästä aikaa joudun tekemään asioita itse, sen sijaan että teettäisin kaikki hommat näillä kundeilla, hehe. Kauhuissani täällä siis opettelen projektinhallintaohjelmia mukavuusalueeni ulkopuolella…
Seuraava askel on asunnon etsiminen, sillä Charltonin majani myydään alta pois jo viikon päästä. Koska työtilanteeni ei ole vielä vakiintunut, haluan alkuun pelata varman päälle ja siirtää kamani edulliseen kimppakämppään. Ajatus kimppa-asumisesta ei puhuttele, mutta kai se väliaikaisratkaisuna menettelee. Muutan omilleni jahka tulevaisuudennäkymät ovat vakaammat.
Mahtava kaupunki, minun kaupunkini. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.