Zen, p*rkele!
Etukäteen odotin vapaaherrattaren elämältä kiireettömyyttä, rentoutta ja ajantajun katoamista. Aasiaan lähtöä edeltävinä viikkoina näin sieluni silmin itseni tekemässä seesteisiä päivälenkkejä läpi ruskaisen kaupungin, tapaamassa ystäviä pitkillä lounailla ja katsomassa läpi kaiken väliin jääneen leffatarjonnan päivänäytöksissä. Toisin kävi. En ole vieläkään yhtään rentounut, olen kireä kuin rautakanki.
Nyt kun en enää joudu stressaamaan töistä, huomaan ottavani älyttömiä kierroksia arkisten asioiden hoitamisesta. Olen tehnyt käsivarren mittaisia to do -listoja tekemättömistä asioista ja suoritan niitä läpi veri ikenistä tihkuen. Jos jokin homma ei suju odotusten mukaan, lietson itseni berserikkiraivoon ja alan kaavailla päässäni uhkakuvia sekä metodeja, joilla selätän vaikeudet. Turha kai sanoakaan, että tehtävälistani kasvaa joka päivä.
Tänään taitoin peistä verotoimiston kanssa. En jaksa selittää miksi, koska koko juttu on niin byrokratian käristämä ja virastopaperinkatkuinen, etten itsekään jaksaisi lukea siitä. Tapahtui paljon kaikkea supertylsää ja stressaavaa, johon liittyi paniikkia, eri puolella pk-seutua oleviin virastoihin matkustamista, loputonta jonottamista, takakireiden mummeleiden palveluhaluttomuutta, plaa plaa plaa. Ikävintä on, että asia ei ole vieläkään hoidossa, ja itseni tuntien roikun lähipäivät puhelimessa sekä juoksen virastoissa ja stressaanstressaanstressaan niin kauan, kunnes homma on selvä.
Viime viikollakin stressasin paljon kaikkea turhaa, kuten vaikkapa sitä, että pelkäsin hävittäneeni Maccini ostokuitin, jonka tarvitsen mahdollisia laskutuksia varten. En ollut hävittänyt, mutta melkein pilasin itseltäni yhdet rapujuhlat huolehtimalla asiasta. Tuhlasin myös erään sunnuntain laskelmoiden sitä kuinka varmasti saisin siirrettyä silmäleikkausrahat väärältä tililtä (johon minulta vahingossa puuttui hallintaoikeus) oikealle.
Kävin tänään työvoimatoimistossa ja siitäkin voisi stressata, koska ymmärsin siellä maksaneeni kahdeksan vuoden ajan todennäköisesti turhaan liiton ja työttömyyskassan maksuja. Ei sieltä koskaan tule minulle penniäkään tippumaan. Onneksi järki sanoo tämän olevan viimeinen asia, josta kannattaa menettää yöuniaan. En jaksa uskoa olevani vuoden päästä sellaisessa tilanteessa, ettei minulla olisi vielä mitään ansiotuloja. Stressaamisessa on se hyvä puoli, että kun työnhaun aika koittaa, tulen kyllä laittamaan siihen 20 tuntia vuorokaudessa ja todennäköisesti unenikin.
Jos olisin töissä, en jaksaisi uhrata kolmea sekuntia kauempaa tämänkaltaisille asioille. Uskoisin, että käytännön asiat kyllä järjestyvät ajallaan. Nyt vedän jokaisesta pienestä väärin menneestä yksityiskohdasta kohtuuttomat kilarit.
Minun tulisi käyttää aikani kivoihin asioihin, kuten Aasian reittien suunnitteluun sekä siihen, että oikeasti nauttisin tapaamieni ihmisten seurasta. Nolottaa tunnustaa, mutta tällä hetkellä kelaan kavereita tavatessani salaa päässäni mitä kaikkea minun vielä täytyy tehdä, tai pahimmillaan piinaan kanssaihmisiä keksityillä huolillani.
Tässä tämän päivän oivallus: minut on kahdeksan vuoden aikana ohjelmoitu tällaiseksi. Minulla on aina ollut käynnissä useita projekteja, joiden toteutuminen ajallaan on ollut prioriteetti. Olen oppinut hyväksi tunnistamaan mahdollisia riskejä sekä uhraamaan paljon aikaa ja energiaa siihen, ettei uhkaava tilanne toteutuisi. Silloin kun kriisejä on tullut (ja niitähän on tosiaan tullut), olen laittanut koko muun elämäni holdille ja keskittynyt korjaamaan tilannetta.
Nyt kun projekteja ja kriisejä ei enää ole, etsin niitä omasta elämästäni ja toteutan vanhaa kaavaa. Millä ihmeellä tästä pääsee eroon ja zen-vaihteen päälle??
Tässä kaiken tylsän lisäksi KIVAA to do -listaa asioista, joita tahdon Helsingissä tehdä ennen lähtöä:
– Kutsu kaverit sunnuntaibrunssille. Ruokalistalla blueberry pancakes, vaahterasiirappia, uppomunia, grillattua pekonia, itse puristettua appelsiinimehua ja litroittain vahvaa maitokahvia.
– Käy ainakin kaksi kertaa päiväleffassa.
– Käy useita kertoja lounailla uusissa paikoissa, joissa et ole vielä ehtinyt käydä (Patrona, Alppitori, Sushi & Wine, Putte’s).
– Juokse monena iltana Töölönlahden ympäri.
– Pyöräile Vanhankaupunginlahdella.
– Käy keskellä päivää Kotiharjun saunassa.
– Käy jonakin perjantaina Yrjönkadun Uimahallissa.
– Juo aamuun asti cocktaileja siinä yhdessä uudessa paikassa Erottajalla jonka nimeä et muista.
– Marhaa Kallion kirjastossa lukemassa matkakirjoja.
– Käy Akateemisessa selailemassa uusia runo- ja keittokirjoja.