Kodittomien kaupunki
Miten mulla onkin näin ankeet aiheet mielessä viime aikoina, mutta tänään siirrytään huumeaiheesta kodittomiin. Koska San Franciscossa voi läpi vuoden kirjaimellisesti asua kadulla, näitä ihmisiä on täällä paljon. Ja se on ehdottomasti yksi kaupungin suurimpia varjopuolia.
Noiden kodittomien olemassaoloon on jotenkin vuoden mittaan tottunut, mutta vieraiden myötä tuli katsottua kaupunkia vähän eri silmin. Viime päivät on myös ollu tosi sateista, ja silloin jos koska sydäntä raapasee katsoa kun joku etsii sateensuojaa mukanaan koko omaisuus ostoskärryssä. Sen sijaan että oon kävellyt näiden ihmisten ohi miettin etten vaan kulje kosketusetäisyydeltä, oon huomannut pysähtyväni pohtimaan miten ihminen päätyy vastaavaan jamaan.
Okei, täällä on törkeen kallista asua. Mutta voihan täältä muuttaa pois. Tai jos työpaikka sitoo kaupunkiin, voisi kuvitella että palkalla maksaisi edes jostain laakson kulmalta itselleen katon pään päälle. Kodittomia on virallisten ja epävirallisten lähteiden mukaan noin 3000-6000. Jouluna kun kodittomille jaettiin pyhien ajaksi ruoka-apua, paketteja oli varattu 500 enemmän kun viime vuonna ja kaikki meni. Eli vaikka kaupungin viranomaiset on jo 20 vuoden ajan yrittäneet tehdä asialle jotain, surullinen ja kaupungille kiusallinenkin ongelma vaan kasvaa.
Kodittomista vain osa on kadulla alkoholismista tai huumeista johtuen. Eli vaikka osan kohdalla voi suoraan ajatella, että pienellä tsempillä pääsisi pitkälle, ainakin nousisi sieltä ihan pohjalta, osan kohdalla kyse on työkyvyttömyydestä tai mielisairaudesta, jonka seurauksena esim luottokyky on mennyt. Ja sen seurauksena mahdollisuudet työpaikan tai asunnon löytämiseen on marginaalisen pienet.
Ihmiset täällä osaa suhtautua kodittomiin yllättävän hyvin. Monikaan turisteja lukuunottamatta ei anna rahaa tietän että se menisi lähinnä sisäisiin lämmikkeisiin. Sen sijaan moni ottaa doggy bagin ravintolasta vain jotta voisi antaa myös kadulla asuvalle mahdollisuuden lounaaseen tai iltapalaan.
Tähän juttuun ei ole omia kuvia, koska en kokenut sopivaksi lähteä kadulle kuvaamaan toisten ankeutta. Lainattu kuva täältä. Ja jos aihe ja kodittomien taustat kiinnostaa enemmänkin, tässä mielenkiintoinen artikkeli. Ja lupaan että ens kerralla saatte jotain vähemmän masentavaa luettavaa. Mun mielestä nää on vaan näitä mielenkiintosia kulttuurieroja jotka ei ainakaan maton alle lakaisemalla katoa.