Tiukka paikka ja vaikea päätös

Viime viikon loppupuoli oli täynnä stressiä, turhautumista ja päätöksiä, jotka pitäisi tehdä mutta kun ei osaa, tai halua. Viikonloppu vietettiin onnellisesti huolet jonnekin takaraivon perukoille haudattuna, kunnes tänään töihin palattua iski taas ahdistus. Tulin siis tällä kertaa kokeilemaan bloggailun terapeuttista voimaa, eli mitä tästä hommasta saa kun asiat ei menekään niin kuin Strömsössä.

Kun nyt oon kirjotellut kaikista matkoista ja kaikesta jännästä muutenkin, niin tällä kertaa saatte vilauksen mun työminästä. Homman nimihän on se, että tänne San Franciscoon on muutettu työn perässä ja lähtökohtaisesti arkisin tulee tehtyä sellasta 10 tunnin duunipäivää. Eli älkää antako mun postausten hämätä, bloginhan on tarkotuskin keskittyä niihin pieniin arjen ja elämän kohokohtiin, mutta kyllä täällä kovasti töitä pusketaan jotta kaikki reissut, dinnerit jne ois mahdollista toteuttaa 😉

Se että on mielenkiintosia tehtäviä ja että ura menee eteenpäin merkkaa mulle paljon. Tässä vaiheessa elämää kun kaverit saa vauvoja, oli meidän tietoinen valinta seikkailla vielä kun se on hetken mahdollista, luoda sitä uraa ja perustaa perhe vasta sitten kun ollaan oikeesti siihen valmiita. No tällä hetkellä kun lupaukset on petetty ja ura ei olekaan siinä vaiheessa missä sen kuvitteli olevan, se millä pystyy asian itselleen selittämään on että ainakin saadaan asua Kaliforniassa unelmiemme kaupungissa. Viime viikon lopulla meidät kuitenkin laitettiin sellaisen päätöksen eteen, jossa tämäkin on vaakalaudalla. Päätös pitäisi tehdä, mutta kun molemmat vaihtoehdot tuntuvat lose-lose ratkaisulta. Toisessa viedään toisen unelma ja toisessa toisen. Kumpi joustaa ilman että parisuhde kärsii, siinäpä dilemma. Ja miten pitkälle voi antaa uran sanella omaa tulevaisuuttaan?

Kiitos kun kuuntelitte mun maanantai-fiiliksiä, ei se aina aurinko paista Kaliforniaankaan. Onneksi on ne vieraat Suomesta ja mulla to-pe vapaata.Valoisimmissa merkeissä siis ensi kerralla!

Suhteet Oma elämä Rakkaus Työ

Taksin matkassa

taxi.jpg

lyft.jpg

Meidän ekat vieraat saapui myöhään perjantaina. Jes, taas löytyy pakkasesta mukava varasto ruisleipää. Eikä vaan niitä Helsinki-Vantaan ruispaloja vaan kaverin vanhemmat oli hakenut paikallisesta leipomosta ihan reikäleipää 🙂 Muutenkin on ollu tosi kiva saada kavereita taas visiitille, edelliset kun oli jo loka-marraskuussa. Ja huomenna tulee äiti ja isi <3

Nää vierailijat ei kuitenkaan ollu jutun varsinainen aihe, vaan tuli mieleen kirjottaa San Franciscon taksisysteemistä ja taksikuskeista, kun se on jo vieraiden ekojen päivien aikana synnyttänyt keskustelua ja ajatuksia.

No tehdäänpä heti selväksi että tässä kaupungissa vallitsee taksipula. Syitä sille on vaikea löytää; täällä on jenkkikaupungiksi vähän omistusautoja, julkinen liikenne on jossain määrin ontuva, kaupunkilaisilla on korkea elintaso ja täällä on hulluna turisteja. Eli takseille riittää kysyntää, mutta tarjonta ei sitä vastaa. Ratkaisuna kysynnän paljoudelle yrittäjät on tarttuneet asiaan ja viimeisen vuoden sisään tänne on tullut uusia palveluja kuten Lyft, Uber ja SideCar. Lyftin toimintaperiaate on jännä, kuka tahansa voi rekisteröityä vapaa-ajallaan tai lisätienestien toivossa taksikuskiksi, kunhan vain asentaa autoonsa pinkit viikset. Palvelun ehtona on että matkustaja istuu etupenkillä ja sosialisoi kuljettajan kanssa. SideCarilla pystyy seurata reaaliajassa kartalta missä autot liikkuu ja napata niistä itselleen lähinnä vapaana olevan. Uberia on käytetty vain kerran pakon edessä; taksit on kokomustia, palvelu erinomaista ja matka maksaa noin tuplasti normikyytiin verrattuna.

Tavallisen taksikuskin toimintatapa on myös mielenkiintoinen. Kuljettaja on velkaa autonvuokrasta työnantajalleen $180 per päivä, mutta se miten sen kerää kasaan on jokaisen oma asia. Toisin sanoen taukoja saa pitää rajattomasti, voi itse päättää kenet ottaa kyytiin, minne päin ajaa ja mihin aikaan työvuoronsa lopettaa. Kuitenkin kun lähtöhinta matkalle kun matkalle on $3,50 ja oikeastaan minne vaan kaupungin sisällä pääsee tippeineen alle 20 dollarilla, on yleistä että taksikuski mussuttaa illallista ajaessaan, hoitaa puhelimessa asioitaan tai kaahaa liikennesäännöistä piittaamatta kuin mielipuoli. Tai tosiaan kieltäytyy ajamasta jonnekin, minne ei huvita lähteä.

Tällaiset jutut pohditutti lauantaina kotimatkalla ravintolasta kun juteltiin kuljettajan kanssa. Sama herra kertoi myös miten tämän äiti ja isoäiti olivat hänet kasvattaneet, kun isä oli häipynyt maisemista sinä päivänä kun äiti lähti synnytyslaitokselle. Myöhemmin mies oli yrittänyt etsiä isäänsä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta