Länsirannikon Kuide

3.3.2013 kuide

Marvin, matonpesijä

Mun allergiat on taas äitynyt sen verran pahoiksi että ajattelin että meidän kokolattiamaton syväpesu ei ainakaan haittaisi asiaa. Ongelma tässä niin kuin minkä tahansa muun palvelun kanssa ensikertalaisena on tarjonnan paljous ja valinnan vaikeus. Pari kaveria joilta kysyin suositusta (molemmat myös uusia täällä) lähetti mulle linkin CityDeal -tyyppiseen palveluun, josta olisi saanut pesun puoleen hintaan. Arviot luettuani päätin kuitenkin pysyä kaukana tästä paikasta. Halusin pesun samalle viikolle enkä kuukauden päähän, palvelun saapuvan paikalle sovittuna aikana enkä lisäpalveluiden suoramyyntiä, minkä seurauksena alkuperäinen hinta oli monilla triplaantunut.

Päädyin lopulta yhden miehen putiikkiin, Marviniin, joka käyttää pelkkiä ekologisia pesuaineita. Luonto kiittää ja kun pölystä päästään ei sitten tule ainakaan mitään kemikaaliallergiaa. Lauantaiaamu alkoi sillä että nostettiin kaikki kengät eteisestä pois ja pienemmät huonekalut pinoon keittiön ja kylppärin lattialle, niin että ne sai pois kokolattiamaton peittämiltä alueilta. Marvin oli iso musta kaveri joka ilmestyi pakullaan ala-ovelle suurin piirtein sovittuna aikana, ja meidän asunnolle pesuvälineet roudattuaan kun mun kännykkä pärähti soimaan, se totesi ”are you kidding me, am I just butt calling you?!” (pyllypuhelu on siis enkuksi yhtä kuin taskupuhelu). Tässä vaiheessa viimeistään tiesin mun valinnan onnistuneen!

Marvin oli alkuun huolissaan että se joutuu työn tehtyään odottamaan vankina meidän asunnolla, kun ilmotettiin että me lähdetään alta pois lähikahvilaan aamiaiselle. Vakuutettiin että päästään takas kämpille minuutissa, jos pesu valmistuu alle arvioidun ajan. Mutta tunnin touhuttuaan se jo laittoi mulle innoissaan kännykkäkuvia lopputuloksesta. Ja puhdasta tosiaan tuli, niin hienoa että! Tosin pienenä yllätyksenä tuli että maton kuivumiseen menee sellaiset 12 tuntia.. saatiin jalkaan muoviset suojat ja yritettiin pysytellä päivä poissa. Taas ollaan kuitenkin kokemusta rikkaampia, ensi vuosi täällä tulee olemaan niin paljon helpompi, kun on selvittety tällaiset mattoasiatkin jo kertaalleen 🙂

Koti Sisustus

27.2.2013 kuide

Hog Island Oysters

Osterit on mulle uusi tuttavuus Kaliforniassa. Ja samalla uusi lemppari. Voisi oikeestaan sanoa että mulle on tullut pikkanen pakkomielle näistä meren herkuista. Vähän niin kun sushista sillon aikoinaan kun siihen tutustuin. Pikkujoulukautena mua harmitti kun täältä ei löytynyt paikkaa minne mennä after work punkkuglögeille, mutta jos on vaihtoehtona istua terassilla lämpölamppujen alla skumppalasi kädessä, edessä osterit kastikkeineen korotetulla jäähiletarjottimella, en valita. Maassa maan tavalla ja tästä tavasta tykkään 🙂

Hinnat vaihtelee dollarista neljään per osteri ja oon oppinut että maussa ja koossakin on valtavasti eroa. Makeanveden osterit on kaikkein miedoimpia, kun taas Tyynenmeren osterit on joskus todella vahvan suolaveden makuisia. Hog Island Oysters on varmaan se kalliimmanpuoleinen, mutta myös yksi arvostetuimmista osteri-valmistajista täällä. Niillä on oma baari Ferry Buildingissä eli paikallisessa kauppahallissa meidän toimistolta 10 min rantaan. Tän osteribaarin lisäksi Hog Island Oysters myy tuotantoaan Napassa, maalaismarkkinoilla ja omalla farmillaan. Tuolla farmilla haluaisin päästä käymään. Syy miksi en ole vielä sinne, tai millekään muulle osterifarmille päässyt on a) meillä ei ole autoa ja b) meidän perheessä vain toinen syö mitään merestä (=minä).

Sen lisäksi että osterit on ruokana suurta herkkua, niillä on valtava merkitys merten ekosysteemille. Syömällä planktonia ja levää ne pitävät meriveden kirkkaana ja ekosysteemin tasapainoisena. Ilmastonmuutos on kuitenkin aiheuttanut muutoksia meren ph-arvossa ja sen myötä vaaran ostereille. Kasvatusolosuhteet huononee, osterikanta pienenee, hinnat nousee ja vedenlaatu kärsii… Niille joita asia kiinnostaa enemmänkin, täältä löytyy lisää luettavaa.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Uutiset ja yhteiskunta