Mulla on aina ollut aika hyvä englanti. Monesti kun tapaan täällä uusia ihmisiä multa kysytään mistä päin olen, eli on mulla aksentti, sitä ei vaan osata paikallistaa oikein minnekään. Ja kun sanon olevani Suomesta, ihmiset on ihan että ai oikeesti, ne oli ajatellut tyyliin Amerikan itärannikkoa.

Vieras kieli on jännä juttu. Joskus maanantaisin kun on puhunut paljon suomea viikonloppuna, tuntuu että mikään lause ei luonnistu takeltelematta. Perjantaisin taas jos laittaa suomalaisen lauseen keskelle enkunkielisen sanan, tuntuu että lause jatkuisi helpommin englannilla.

Mun sanavarastokin on sinänsä aika kattava, että harvoin muutamia blackouteja lukuunottamatta tarvitsee pysähtyä miettimään miten jonkun asian ilmaisisi. Täys paniikki iskee kuitenkin aina lounaalla paikoissa, missä ruokaan saa valita itse täytteet. Ja suurin osa lounaspaikoista on ikävä kyllä just tällasia: salaatit, sandwichit, sushirullat, vietnamilaiset riisipaperirullat jne. Vai osaatteko te sanoa mitä on mäti, korianteri, idut ja kaprikset englanniksi? Entä sama kymmenessä sekunnissa? Ja siinä se suurin haaste onkin, luetella kaikki haluamansa täytteet yhteen putkeen ennenkö seuraava jonossa menettää malttinsa! Uskokaa vaan oon siinä paniikissa ja hässäkässä unohtanut jopa miten tilata maissia tällä paikallisella kotimaisella. Ja usein on siis tullut erilainen salaatti kuin mikä mielessä houkutti.

Sit mulla on ihan hassuja juttuja mitkä pysäyttää aina miettimään. Tiedättekö sellasia kun esimerkiksi aina kirjottaa projetki sen sijaan että kirjottaisi projekti, tai kilpailun sijaan kilapilu. Melkeen niin kun lukihäiriö puheessa. Niin mun pitää aina pysähtyä miettimään että sanonko bought vai brought. Vaikka tiedä tasan tarkkaan että bought on osti ja brought on haki tai toi. Mutta aina tulee tauko lauseeseen kun jään sitä miettimään.

Sitten vielä ne sanat joita välttelee kuin ruttoa. Mun pitää usein töissä puhua raja-arvoista ja niihin liittyvistä hälytyksistä, ja sanat threshold value alert keskellä lausetta ei alkuun taipunut mun suussa ei sitten mitenkään. Sama juttu niinkin yksinkertaisen sanan kanssa kun allright. Sanon poikkeuksetta okay.

Tällaista pohdin tänään. Viikonloppuna taas ehkä vähän kiinnostavampiin aiheisiin 🙂