Ystävänpäivä
Ja sitähän Valentine’s Day ei todellakaan Jenkeissä ole. Täällä ei juhlita ystäviä vaan nimenomaan rakkautta puolisoon tai ihastukseen. ”Will you be my Valentine?” on lause jota ei voi kenelle tahansa heittää. Amerikasta ei siis löydy ystävänpäivää sanan oikeassa merkityksessä, ei vain ole päivää jolloin voisi sanoa vuosien takaiselle ystävälle, juuri tutuksi tulleelle mutta sitäkin tärkeämmälle kaverille, tai vaikka omalle siskolle, että olet tärkeä.
Mulla oli jo sormi ravintolapöydän varauspainikkeella kun vedin sen pois ja totesin että tää on taas yhtä rahastusta. Ravintoloilla on spesiaalit Valentine’s Day menut, joissa hintaa on nostettu muutamalla dollarilla, ja tulisi kuitenkin syyllinen olo, kun tarjoilija pyörittelisi silmiään että kai sinä nyt rakkaallesi ostat tänään mitä ikinä hän haluaa.
Ei sillä etten osaisi olla romanttinen. Näin pakotetussa tilanteessa päädyin kuitenkin kartoittamaan torstain muuta ohjelmatarjontaa. Löysin seuraavat vaihtoehdot.
1. Ensinnäkin mikään juhla San Franciscossa ei ole mitään ilman naamiaisia. Tähän ratkaisun tuo Operation Street Love, missä voi valita pukeutuako vaahtokarkkisydämeksi, enkeliksi vai Cupidoksi.
2. Toinen vaihtoehto on osallistua Flashmobiin eli tanssia Golden Gate päästä päähän naisiin kohdistetun väkivallan lopettamiseksi. Ei huono vaihtoehto.
3. Viimeinen houkutteleva vaihtoehto on osallistua kaupungilla järjestettävään tyynysotaan. Osallistujat ohjeistetaan tuomaan mukanaan höyhenillä täytetyn tyynyn, maskin suun suojaksi koska höyheniin on helppo tukehtua, ja jätesäkin jotta jokainen osallistuja voi lopuksi siivota jälkensä. Jep.
Ongelma kaikissa vaihtoehdoissa on että ne tapahtuvat päivällä. Illalla siis TÄYTYY olla sen kullan kanssa 😉 Oli miten oli, ystävät rakkaat, olette mielessäni huomenna.
