Puhki

Tässä vaiheessa täytyy todeta että elämä on ollut viime aikoina vähän liian hektistä. Oikeastaan alkuvuosi alkaa jo toistaa itseään. Keskiviikkona pestään pyykit, torstaina pakataan ja maanantaina puretaan laukut. Koti on kaaos. Siinä lomassa telkkarista on lakannut toimimasta kanavat kahta lukuunottamatta, vessan viemärin kanssa oli viime viikolla ongelmia, ja tänään aamulla meni hiuksia föönatessa sulake (onneksi keittiön sulake pelittää niin saadaan pidettyä jääkaappi päällä). Ja näiden fiksaamiseen pitäisi löytää jostain aikaa. Onneksi asutaan vuokrafirman omistamassa asunnossa, jossa huoltoihmisen saa käymään yhdellä puhelinsoitolla, tai liu’uttamalla paperilla pyynnön aamulla toimiston oven alta (toimistohan ei siis koskaan ole auki silloin kun itse ollaan kotona). Telkkarin ja netin eli Comcastin kanssa asia ei ole yhtä yksinkertainen. Tänään saatiin parin viikon odottelun jälkeen tieto että joku tulee asialle lauantaina klo 18. Sillon siis on pakko pysytellä kotona, mahtavaa!

Tän viikonlopun myötä toivon saavani elämään vähän ryhtiä. On helpotus tietää että edessä on viikonloppu jolloin ei tarvitse pakata ja lähteä. Voi käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, laiskotella, elää sitä ihan tavallista viikonloppuarkea. Tänään tuli myös sovittua neljät(!) eri Skype-treffit kotiin.  Taidetaan jo sielläkin ihmetellä missä luuhaan.

Töitäkin on tullut tehtyä, tai ainakin niistä on tullut stressattua. Siksi tän postauksen kuvituksena meidän toimistorakennus 🙂

50_fremont.jpg

Suhteet Oma elämä Mieli

Vamos a Cancún

cancun3.jpg

cancun4.jpg

cancun6.jpg

cancun1.jpg

cancun2.jpg

cancun5.jpg

cancun7.jpg

Blogin vallanneesta hiljaisuudesta ootte varmaankin voineet päätellä että pääsin kuin pääsinkin mukaan Mexicon matkalle. Menolennolla taisi olla vielä vähän lämpöä ja lento ei ollut korville ihanteellinen, mutta rankka ohjelma ja keskimäärin alle 5h yöunet veivät flunssan mennessään 😉

Olen siis ollut Mexicossa. Tarkemmin ottaen olen nähnyt Cancunin lentokentän, maisemia bussin ikkunoista, Fiesta Americana Coral Beach resortin ja noin 800 metriä sen edustalla kulkevaa katua. Olen syönyt tacoja ja nachoja, juonut Tequilaa ja Coronaa, mutta en ole puhunut espanjaa, en käyttänyt pesoja, enkä syönyt paikallisessa ravintolassa. Saatika tosiaan päässyt hotellilta tai sen rannalta muutamaaa sataa metriä kauemmaksi. Mutta uuden maapisteen tästä silti ansaitsee!

Kuten aiemmin kerroin reissu oli työmatka. Sunnuntai kuunneltiin luentoja ja workshopattiin aamukasista iltaysiin, mutta muut päivät saatiin jonkun verran vapaa-aikaa niin että poskilla on taas terve puna 🙂 Matkan parasta antia oli upea ranta, huolella järjestetyt iltajuhlat ja tietenkin se että sain nähdä kaikki ihanat ystävät meidän Suomen toimistolta. Terveisiä erityisesti Maria, Asta, Anna ja Laura, teitä tulee ikävä!

Työ ja raha Matkat Työ