Tarinoita tosijenkkilästä
Kalifornian katukuvassa huomaa että rikkaita on paljon. Silti osavaltio itsessään on köyhä. Mullakin on tonnin veronpalautus jo kahden kuukauden takaa saamatta. Texasissa haisee raha. Osavaltio on tunnetusti rikas (rikkain?), mutta kovin monella sen asukkaallakaan ei tunnu olevan pikkurahasta puutetta. Jotenkin sen vaan aistii.. esim. mitään ei näe katukuvassa niin paljon kun pankkeja.
Ehkä ylenpalttisella rahalla on myös vaikutusta siihen että kaikki on suurta ja kaikkea on paljon. Pihvit on isoja (myös hyviä), se tuli todettua jo edellisessä postauksessa. Pikaruokaketjun drive-inissä on 20 kaistaa, autopesuloita seisoo rivissä tusina. Myös rinnat on suuria, kuten edellisen postauksen kommenteissa lupasin katsastaa!
Luonto on kaunis. Ainakin Austinin lähistöllä on paljon vihreämpää kuin kuivassa Kaliforniassa. Mun mielikuvissa ajalta jolloin en vielä ollut käynyt Texasissa cowboyt kopistelee kuivaa hiekkaa saappaankoroillaan. Vaan ei, Austinissa oli ihanan vehreää. Sille löytyy luonnollinen syy ainakin näin toukokuussa, meitä vastassa kun oli kunnon helteinen rankkasade. Talot on hervottoman kokoisia linnakkeita, monella on uima-allas ja talon edustalla liehuu lakanan kokoinen Amerikan lippu. Moni on myös kiinnittänyt talonsa seinään Texasin lipussa olevan tähden, saman joka löytyy Texacon logosta. Texasilainen on ylpeä texasilaisuudestaan.
Sitten yksi ilta ravintolasta kotiuduttua katsottiin hotellihuoneessa telkkaria. Ohjelmassa valistettiin vanhempia hodareiden vaaroista, kun niitä syöttää alle 3-vuotiaille lapsille. Suomalainen ajattelee tässä vaiheessa hodarien rasvaisuutta ja terveysriskiä. Mutta ohjelmassa ohjeistettiinkin pilkkomaan hot dog pitkittäin puoliksi tukehtumisvaaran välttämiseksi! Tämä huomio tuskin kuitenkaan liittyy Texasiin, koska lihavia ihmisiä näki allekirjoittaneen ennakkoluuloista poiketen todella vähän.
Live-musiikin maailman pääkaupungissa piti toki katsastaa tämäkin tarjonta. Päädyttiin piano duelingiin eli baariin, jossa kaksi pianistia soittaa ja laulaa yleisölle kilpaa rahasta. Ihan mahtavaa viihdettä! Illan paras hetki oli ehkä kun koko yleisö hoilasi ”All my Exes live in Texas” -biisiä kurkku suorana, minä mukana.
Päällimmäisenä kaikesta jäi kuitenkin mieleen texasilaisten äärimmäisen ihana luonne. Ihmiset on aidosti uskomattoman sydämellisiä. Moni näkee vaivaa sen eteen, että toisella on hyvä olla. Myös niissä tilanteissa, joissa ei kalastella tippiä. Tiedä häntä juontaako tämä juurensa vahvasta uskonnosta. Jos näin, uskovia saisi olla enemmän.
