Tiukka paikka ja vaikea päätös

Viime viikon loppupuoli oli täynnä stressiä, turhautumista ja päätöksiä, jotka pitäisi tehdä mutta kun ei osaa, tai halua. Viikonloppu vietettiin onnellisesti huolet jonnekin takaraivon perukoille haudattuna, kunnes tänään töihin palattua iski taas ahdistus. Tulin siis tällä kertaa kokeilemaan bloggailun terapeuttista voimaa, eli mitä tästä hommasta saa kun asiat ei menekään niin kuin Strömsössä.

Kun nyt oon kirjotellut kaikista matkoista ja kaikesta jännästä muutenkin, niin tällä kertaa saatte vilauksen mun työminästä. Homman nimihän on se, että tänne San Franciscoon on muutettu työn perässä ja lähtökohtaisesti arkisin tulee tehtyä sellasta 10 tunnin duunipäivää. Eli älkää antako mun postausten hämätä, bloginhan on tarkotuskin keskittyä niihin pieniin arjen ja elämän kohokohtiin, mutta kyllä täällä kovasti töitä pusketaan jotta kaikki reissut, dinnerit jne ois mahdollista toteuttaa 😉

Se että on mielenkiintosia tehtäviä ja että ura menee eteenpäin merkkaa mulle paljon. Tässä vaiheessa elämää kun kaverit saa vauvoja, oli meidän tietoinen valinta seikkailla vielä kun se on hetken mahdollista, luoda sitä uraa ja perustaa perhe vasta sitten kun ollaan oikeesti siihen valmiita. No tällä hetkellä kun lupaukset on petetty ja ura ei olekaan siinä vaiheessa missä sen kuvitteli olevan, se millä pystyy asian itselleen selittämään on että ainakin saadaan asua Kaliforniassa unelmiemme kaupungissa. Viime viikon lopulla meidät kuitenkin laitettiin sellaisen päätöksen eteen, jossa tämäkin on vaakalaudalla. Päätös pitäisi tehdä, mutta kun molemmat vaihtoehdot tuntuvat lose-lose ratkaisulta. Toisessa viedään toisen unelma ja toisessa toisen. Kumpi joustaa ilman että parisuhde kärsii, siinäpä dilemma. Ja miten pitkälle voi antaa uran sanella omaa tulevaisuuttaan?

Kiitos kun kuuntelitte mun maanantai-fiiliksiä, ei se aina aurinko paista Kaliforniaankaan. Onneksi on ne vieraat Suomesta ja mulla to-pe vapaata.Valoisimmissa merkeissä siis ensi kerralla!