Bordeaux
Salut mes potes!
Pitkästä aikaa minulla on aikaa kirjoittaa, sillä opiskelu on viime aikoina alkanut todenteolla ja päiväni ovat useimmiten kuluneet luentojen lisäksi kirjastossa. Nytkin kirjoitan sen takia että olin tulin juuri kahvilta kotiin (kello on 2.00, pitkä tarina) enkä saa unta. Olen kahdella maisterikurssilla, joissa joudun pitämään muutaman viikon päästä esitelmän. Opiskelu on muutoinkin aikaa vievää, sillä kielen takia joudun tekemään töitä kolmesti enemmän kuin normaalisti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että korjaan luentomuistiinpanoja aina päivän päätteeksi sanakirjan kanssa ja tsekkaan Wikipediasta asiat jotka menivät luennolla hieman ohi, eli kun ymmärrän vain puolet parrakkaan proffan muminasta. Lisäksi lukeminen on moninkerroin hitaampaa kuin normaalisti. Lohduttavaa on se, että suurin osa aiheista on ollut tähän asti helposti ymmärrettäviä ja että olen tutustunut paikalliseen oppilaaseen, jonka kanssa olen voinut vaihtaa ajatuksia ja muistiinpanoja. Suurimpiin vaihtosaavutuksiini luen sen, että olen pari kertaa luovuttanut muistiinpanojani pyynnöstä paikallisille oppilaille ja he totesivat niiden olevan parempia kuin ei mitään. Otin sen kehuna.
Onneksi elämä täällä ei ole ollut pelkkää hikettämistä ja ystävät, after-workit, kahvihetket ja tietysti lukuisat museovierailut saavat minut poikkeamaan koti-yliopisto-reitiltä. Ja tietysti viikonloppumatkat. Olen niin kiitollinen että minulla on ihanainen ystäväni Lotta samassa maassa vaihdossa, jolla reissujalka vipattaa yhtä lailla ja sitten on tietysti Eurolinesin terminaali naapurissa. Viime viikonloppuna sovimme treffit Bordeaux:een, joka valikoitui kohteeksi syystä jota en muista. Todennäköisesti viini, sijainti etelässä, viini, mahdollisuus tavata ystävää, viini, paikan maine ja viini olivat riittäviä perusteita 8 tunnin bussimatkalle. Toisin kuin Lyonin tapauksessa, minulla oli Bordeauxta jonkin verran ennakkotietoa ja myös ennakkkoluuloja. Ja reissu todisti ainakin yhden asian todeksi: arkkitehtuuri on hyvin yhtenäistä aikakaudesta värimaalmaan, 1700-1800-luvun koristeellisia, matalia taloja beigen 50 sävyssä vieretysten. Joten omasta mielestäni hieman tylsää jo parin tunnin vaelluksen jälkeen, mutta en voi kieltää etteikö postikorttimaisessa maisemassa ollut jotain viehättävääkin ja kaupunki taitaa olla suurilta osin Unescon maailmanperintökohdetta.
Arkkitehtuurin sijaan vaikutuksen tekivät viikonlopun lukuisat markkinat ja torit. Osiin suuntasin ennakkotietojen perusteella, osiin törmäsin sattumalta. Yöbussini saapui kaupunkiin launtai-aamuna kuuden aikaan ja tapasin Lotan vasta neljää tuntia myöhemmin. Lisäksi hän lähti jo sunnuntai-aamuna joten minulle jäi paljon aikaa yksin. Suurimmaksi osaksi tästä yksinäisestä ajasta kiertelin siis toreja, joissa väkeä oli pipona ja ihmeteltävää riitti. Harmi etten voinut tehdä suurempia ruokaostoksia sillä laatu ja valikoima oli kaikissa huikea. Heti auringon noustessa lauantaina (piileskeltyä pari tuntia juna-aseman sisällä palelemassa kesävaatteissani) suuntasin kuuluisalle Marché des Capucins -kauppahallille, josta löysin perinteistä toritunnelmaa valtavineen vihannesröykkiöineen. Sen jälkeen jatkoin päämäärätöntä vaelteluani ja päädyin St-Michelin kirkolle, jonka ympärille oli pystytetty valtava tori. Täältä löytyi tavaraa ja ruokaa laidasta laitaan ja ostin kasan sukkia, yöpuvun (aidon Vietnamissa valmistetun ”Made in Korea” flanelliunelman) ja keittiökrääsää. Torivaatteiden ulkonäöstä ja laadusta voi olla montaa mieltä, mutta en osaa ostaa pyjamia normaalikaupasta. Mamu things. Samaisella paikalla järjestettiin sunnuntaina myös kirppis. Sunnuntaina Lotan lähdettyä kävelin 4 kilometrin päähän Quai des Chartronsin ruokatorille tähtäimessä kauan himoitsemani osterit. Ja sainkin 7 ihanaista kappaletta hyppysiini, jonka jälkeen rahat olivat aika lopussa. Paikka oli muutenkin todella turistirysä mikä näkyi hinnoissa, ja vaikka tarjonnassa itsessään ei ollut valittamista, päädyin valumaan Monoprixin hakemaan pakastelasagnea.
Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on Darwinin ”ekokaupunginosa”, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella. Vanhojen beessien talojen ohella oli kiva tutustua myös Bordeauxin modernimpaan puoleen, johon sisältyi katutaidetta, innovatiivista tilankäyttöä ja luomuruuan tuotantoa. Kyseessä oli todellakin kokonaisesta kaupunginosasta,joka on perustettu hylättyyn sotilaskasarmiin. Toimijat puhuvat paikastaan ”ekosyysteeminä” ja sieltä löytyykin kaikki mahdolliset toiminnot; ravintola, kauppa, skeittihalli, derbyhalli, skeittiparkki, työtilat taiteilijoille, esiintymislava ja kaupunkipuutarha. Nämä ovat siis asioita joita näimme, mutta nettisivujen mukaan toimintaa on vielä enemmän. Uskon että kuvat puhuvat puolestaan, sillä tunnelmaa on hankala kuvailla lyhyesti. Tai no, yhdellä sanalla: mieletön.
Huomenna koulua yhdeksältä aamulla, ehkä alan koisimaan. Öitä!