Aux timides anonymes
Eilinen yö vierähti uusien ystävien kanssa Seinen rannalla Eiffel-tornin valonäytöstä ihaillen ja periranskalaisesti punkkupulloa kierrättäen. Aamuyöstä meinasi tulla tippa linssiin kaikesta kauneudesta. Ennen muuttoa Pariisin suuruus hirvitti, mutta nyt olen huomannut ainakin omalla kohdallani että juuri suuruuden takia kaupunkiin on ollut helppo kotiutua. Kun ihmisiä, tekemistä ja kaupunginosia on paljon ja laidasta laitaan, on mahdollista löytää oma kolonsa ja olla oma itsensä.
Toki tämä riippuu myös omasta aktiivisuudesta niin kuin aina; itse perustin Facebookiin ryhmän Pariisin yksinäisille vaihtareille, jotka haluavat koluta museoita yhdessä ja siinä samalla tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin. Vierastan virallisia Erasmus-tapahtumia, jossa perusidea on kyllä hyvä, mutta suurin osa niistä ovat piknikkejä, bilettämistä ja juomista. Oloni on usein vaivautunut uudessa seurassa ja suurissa bileissä tutustuminen on usein pintapuolista enkä koskaan keksi mitään sanottavaa. Tyhjästä on vaikea nyhjäistä. Siksi olen nauttinut suuresti museovierailusta, sillä näyttelyt tarjoavat paitsi iloa itselleni niin niiden avulla voi löytää myös puhuttavaa. Puheenaiheet ovat tällöin myös mielenkiintoisempia kuin pelkästään small talkissa. Vierailuja on ollut viikon sisään kolme ja jäseniä noin 100. Osallistujia on tällä hetkellä ollut parikymmentä ihmistä per vierailu ja sen lisäksi olen myös tutustunut lähemmin muutamaan, joiden kanssa olen istunut usein iltaa. On se some niin kätevä!
Koti-ikävää ei ole ehtinyt vielä tulla kun löysin lähileipomosta Vikingiksi nimettyä saaristolaisleipää ja Skypetän ja soitan Suomeen päin joka toinen päivä. Virtuaalikommunikointi alkaa kyllä hieman tympiä, etenkin kun äiti laittaa usein skypettäessään samalla ruokaa, jota en pääse syömään, ja haluaisin välillä rutistaa niitä lähimpiä ystäviä puheluiden päätteeksi. Onneksi samassa maassa kolmen tunnin matkan päässä majailee vaihtarina ma pote, Lotta, ja ystäväpiirini on sen verran kosmopoliittia että etäisyys ei ole useimpiin hirveän suuri. Lisäksi Pariisi on hyvä vaihtokohde kun haluat varmistaa, että Suomestakin tulee vierailijoita, sillä kukapa ei haluaisi Pariisiin! Otan mielelläni rakkaita raksuja ja perunoita vieraaksi tuomaan lämpöä tähän ohutseinäiseen ja patterittomaan koloon! À bientôt!
Ohessa kuvia Centre Pompidousta jossa pidimme Facebook-ryhmän ensivierailun. Valtava kokoelma modernia taidetta, hulvaton rakennus ja mikä parasta, ilmainen sisäänpääsy päänäyttelyyn alle 26-vuotiaille!