Les utopies et les rêves

Ensimmäinen kouluviikko takana ja tässä ensivaikutelmat yliopistostani. Aloitan risuista koska tykkään onnellisista lopuista. 

Risut :

• Paperisota vol. 140 – Mikä järki laittaa opiskelijat valitsemaan kurssit ennen aikataulujen saamista? Puolet tunneista meni päällekkäin ja alkuviikosta oli taas vaihtotoimistossa juoksentelua. 
• Pitkät ja kapeat luokat jossa ei ole minkäänlaista äänetoistoa. 
• Mumisevat luennoitsijat. Siihen yhdistettynä edellinen risu. Ja ranskankieli. Ja parta. 
• Kurssit jotka perustuvat tuntiaktiivisuuteen. Yritä siinä ujosti viittailla ja pohtia kieliopillisesti oikeaa muotoa ilmaista vastauksesi kun muut pitävät huutokilpailua. 
• Luokkien tekninen varustelu 60-luvulta. Kukaan ei tunne Power Pointia.  
• Rikkinäinen hissi ja 7. kerroksessa sijaitseva tunti

Ruusut (sen lisäksi että olen elossa):

• Maailman siisteimmät proffat – Professorit ovat taustoiltaan tutkijoita, jotka ovat työskennelleet mitä kiinnostavimpien aiheiden parissa. Yksi tutkii viinin markkinointia ja kulutustapoja. Toinen tutki etnisen identiteetin rakentamista muotimaailmassa. How french can you get. 
• Maailman kiinnostavimmat kurssit – Traditio poliittisessa diskurssissa, audiovisuaalinen etnologia, kulttuurien representaatiot, utopiat ja politiikka, kriittinen sosiologia…
• Maailman ystävällisimmät koulukaverit – Tuntemattomat kanssaopiskelijat tökkivät luennolla selkään huomatessaan sanakirjani ja tarjoavat apua ja omia muistiinpanojaan. 
• Kun luennon loppuessa perjantaina klo 18 jäämme koulukavereiden kanssa vielä puoleksi tunniksi luokan eteen keskustelemaan aiheesta. Kun luennon loppuessa tuntuu että sydän ja aivot pakahtuvat. (Voiko noin edes sanoa?) Kun haluan heti aloittaa kirjoittamaan kahden kuukauden päästä palautettavaa esseetä. Kun muistan miksi alunperinkin halusin yliopistoon ja miksi rakastuin sosiologiaan. 
• Bonus: Koulun kahvilasta saa oikeasti hyvää espressoa 60 sentillä.

En bref, vaikka tiedän kuulostavani nörtiltä, niin uusi suosikkipaikkani Pariisissa on yliopistoni! 

Anteeksi superlatiivien ahkera käyttö ja luultavasti sekava kirjoitus. Olen sekaisin onnesta, väsymyksestä ja ehkäpä myös punaviinistä. 

Alla vielä kuvia eilisillan Le Food Market -tapahtumasta, jossa tuhlasin aivan liian paljon rahaa ruokaan ja valvoin aivan liian myöhään. Huomenna aion tehdä taas saman uudelleen. Bisous!