Bonne année! vol.2

Coucou! Palailen tänne taas uuden vuoden merkeissä, kiinalaisen tällä kertaa, joten kirjoitustahtini ei ole mitään päätä huimaavaa vieläkään. Tässä välissä on ehtinyt nyt tapahtua vaikka mitä kun lukukausi on vaihtunut ja samalla olen joutunut sanomaan hyvästi muutamille läheisiksi muodostuneille vaihtariystäville. Toisaalta luokkiin on valunnut uusia kasvoja joita on ollut helppo tunnistaa uusiksi vaihtareiksi ja luonnollisesti heihin on taas päässyt tutustumaan. Uusien kurssien ja kasvojen myötä tuntuu siltä että vaihto on alkanut alusta paperisotineen kaikkineen (vaihtotoimisto hukkaa paperini, CAF hukkaa paperini, itse hukkaan paperini jne. ) mutta nyt tosin hieman suuremmalla itsevarmuudella sillä arvosanat tulivat vihdoin. Pääsin kaikista läpi ja muutamista jopa aikamoisen kirkaasti! Parhaimmat arvosanat tulivat pienryhmäkursseilta eli TD:ltä jossa arvosanan muodostivat esseetentin lisäksi myös esitelmät, ryhmätyöt ja vapaaehtoiset esseet. Työmäärä oli juuri noissa kursseissa suurimmat, mutta arvostelu on toisaalta yksilöllisempää ja tällöin hieman rajallinen kielitaitokaan ei haittaa hirveästi. 

Uudet kurssit ovat alkaneet ja tällä hetkellä meno vielä hieman rauhallisempaa, joten tiedossa on paljon kaikkea hauskaa. Tänään kävin aasialaiskorttelissa katsastamassa myöhäisen, mutta yhä toimivan ja pompöösin, kiinalaisen uuden vuoden paraatin (kuvat alla). Uusi vuosi on juhlana minulle kuin joulu useille suomalaisille kavereilleni. Oli omituista viettää sitä ensimmäistä kertaa erossa perheestä ilman perinteisiä ruokia ja rituaaleja. Toisaalta meillä on perheessä tällä hetkellä yhteensä kaksi vaihtaria, joten tieto siitä ettei kotona juhlita kuitenkaan samalla tavalla helpotti hieman ikävää. Ensi vuonna takaisin perinteisiin ja tänä vuonna siis jotain uutta! Juhla-aattona soirée kavereiden ja kämppisten kanssa ja Bastillessa tanssit aamu viiteen asti. Pas mal du tout, sanoisinkos.  

 

P1010866b.jpg

P1010877b.jpg

P1010881b.jpg

P1010886b.jpg

P1010890b.jpg

P1010898b.jpg

P1010900b.jpg

P1010903b.jpg

P1010904b.jpg

P1010907b.jpg

P1010911b.jpg

P1010917b.jpg

P1010932b.jpg

P1010945b.jpg

 

Puheenaiheet Matkat Opiskelu Höpsöä

Bonne année!

Kaksi kuukautta on ehtinyt vierähtää viimeisestä postauksesta. Täsmälleen sama aika minkä olen viettänyt kirjastossa aamusta iltaan. No kidding. En ole varmaan koskaan tehnyt niin paljon työtä 28 opintopisteen eteen. On ollut aikamoista hypätä ”Mitä tein viime kesänä” –tyylisistä sivun rustauksista  sosiologian maisterikurssin 10 sivun esseeseen auktoriteetti-käsitteestä. Puhumattakaan psykoanalyysin tai taloustieteen essee-tenteistä. Toisaalta en ole vähään aikaan saanut mistään niin paljon itseluottamusta niin kielitaidosta kuin opinnoista kuin nyt täällä. Vaihtarielämä on kaikkea muutakin, sitä klassista Erasmus-bilemeininkiäkin, mutta itse opiskelukin on antanut täällä ihan tajuttoman paljon.   

Suurin työ loppui juuri ennen joulua, mutta vielä olisi neljä koetta ja 15 sivun essee puserrettava. Eli aktiivisuus blogissa (ja sosiaalisessa elämässä) jatkuu sen jälkeen! Mutta nyt lopetan opinnoista puhumisen ja siirryn aiheesta kukkaruukkuun. 

Minulle on jäänyt elävästi mieleen eräs lyhyt keskustelu, jonka kävin fuksivuoden bileissä narikkajonossa tuntemattoman ulkomaalaisen pojan kanssa. Keskustelu alkoi perinteiseen tapaan ”Where are you from?” –tyylillä. Yksinkertainen kysymys johon en ole kuitenkaan osannut oikein vastata lyhyesti. Sekavan sukuhistoria-selostukseni jälkeen kysyin samaa pojalta ja hän vastasi: ”Maailmalta. Niin kuin ilmeisesti säkin.” Meinasi tulla itku siinä vaiheessa. Ei kuitenkaan (ainoastaan) aamuyön humalan tai vastauksen korniuden takia. Se oli kuitenkin kaikessa lyhykäisyydessään vastaus jota olin niin kauan etsinyt. Ja näiden kuukausien aikana olen tajunnut tämän. Parasta kansallisuustransuilussa on se, että voi tuntea olonsa kotoisaksi missä päin maailmaa tahansa.   

Se ainoa oikea koti löytyy kuitenkin vain sieltä, missä ovat rakkaat ihmiset ja muistoja täynnä olevat paikat. Minulle se on Helsinki. Olen kova matkustelemaan ja ihastun jatkuvasti uusiin kaupunkeihin ympäri maailmaa, mutta aina lopuksi palaan takaisin mukulakivikaduille ja Jakomäen kallioille. Voisin asua Bagnoletissa graffitilla peitettyjen talojen ja rappioromanttisten kaljakuppiloiden keskellä vaikka vielä kuinka pitkään, mutta en voi olla tuntematta kaipuuta Senaatintorille ihailemaan ilotulitusten valaisemaa Tuomionkirkkoa. Niisk.

Alla vielä kuvituksena epämääräinen valikoima kuvia kuluneilta kuukausilta. Suomi-vaihtareiden kanssa tuli vietettyä useampi pikkujoulu, joista yhdessä tehtiin sushia ja yksi sattui olemaan 13.11. iltana. (Postaan luultavasti jossain vaiheessa Ranskan terrorismia koskevan tekstini pöytälaatikosta jahka saan sen muotoiltua tänne sopivaksi.) Juuri ennen kokeiden alkua ehdin vielä piipahtamaan Clermontinssa Lottaa moikkaamassa. Sitten pari viikkoa asuin lähes kirjaimellisesti kirjastossa, Joululomalla sain lemmikkiapinani veljeni vieraaksi, jonka kanssa nörtteiltiin Pariisi läpi oikein kunnolla ja joulun vietimme Normandian puolella Rouenissa. Ja uutena vuotena tanssittiin ystävien kanssa rakkaassa Le Comptoir Généralissa klo 4 saakka. Siinä lyhykäisyydessään viimeiset kaksi kuukautta ja vuosi taisi sitten jo vaihtuakin. Hyvää uutta vuotta eli bonne année mes chers!  

P1010282b.jpg

P1010240b.jpg

P1010263b.jpg

P1010301b.jpg

P1010333b.jpg

P1010379b.jpg

P1010421b.jpg

P1010480b.jpg

P1010502b.jpg

P1010523b.jpg

P1010525b.jpg

P1010596b.jpg

P1010597b.jpg

P1010613b.jpg

P1010626b.jpg

P1010633b.jpg

P1010675b.jpg

 

Suhteet Oma elämä Opiskelu Ajattelin tänään