Bonjour mes chéris! Orientaatiokurssi loppui toissapäivänä hulppeasti bateau-mouche risteilyyn Seinellä ja samalla sanottiin au revoirit   mahtaville opettajille. Tuntuu kuin kesäleiri olisi päättynyt mutta onneksi en joudu ainakaan vielä sanomaan hyvästejä uusille tutuille, sillä vuosihan on vasta alkamassa. Muiden koulujen erasmuslaisten kanssa keskusteltuani selvisi että vaihtoyliopistoni on niitä harvoja, jotka järjestävät näin pitkän ja intensiivisen orientaation. Koen että kurssi on ollut minulle mittaamattoman arvokas, sillä se on tarjonnut pehmeän laskun koulumaailmaan, kieleen ja koko uuteen elämään täällä. Lisäksi sen myötä olen tutustunut tuleviin opiskelukavereihini joka hieman lieventää jännitystä koulun alkamisesta.

Ensimmäiset luennot alkavat viikon päästä 21.9 ja odotan sitä pelonsekaisella innostuksella. Joissakin muissa kouluissa kurssit ovat alkaneet ja olen kuunnellut polvet täristen kauhutarinoita suurista luentosaleista, joissa vanha professori lukee paperipinosta suoraan nopeaa monologia ja opiskelijat kirjoittavat kaiken ylös kynät sauhuten sillä monologi on ainoa materiaali tenttiin. Hitaana kirjoittajana ja peruspenan ranskalla en toivo törmääväni kyseiseen ”opetustapaan”. Onneksi kurssimuotoja on kahdenlaisia: cours magistralit ovat noita edellä kuvattuja pedagogisia painajaisia (eli luentoja, en diggaa) ja travaux dirigés (TD) ovat pienryhmäkursseja, jossa opettaminen ja oppiminen on vuorovaikutteisempaa. Kurssitarjonnnasta löytyy molempia noin puolet ja puolet, joten olen yrittänyt valita mahdollisimman paljon pienryhmäkursseja. Olen myös tehnyt hieman ylimääräisiä kurssivalintoja, jotta voin keskeyttää kurssin jos se ei miellytä ensimmäisen tai toisen luennon jälkeen.

Suuret luennot ja professorin monologi Suomessa oli syy miksi halusin suorittaa sosiologian sivuaineen toisaalla. Toinen syy oli Helsingin yliopiston sosiologian sivuaineen perusopintojen kurssien tylsyys ja yleispiirteisyys; en kiinnostunut oppimaan joka kurssilla ulkoa kuuluisien sosiologien teorioita vailla soveltamista. Paris Descartesissa sosiologian kurssivalikoima sisältää totta kai myös näitä peruskursseja, mutta niitä on vain kaksi ja loput kurssit käsittelevät tarkkaan kohdennettuja teemoja, joista opiskelija voi valita mielenkiintonsa mukaan. Omat kurssivalintani koskevat suurimmaksi osin maahanmuuttoa ja kielipolitiikkaa. Meillä on myös mahdollisuus ottaa yliopiston ja Sorbonnen yliopistojen sisältä muita kursseja ja opiskelenkin jonkin verran myös sosiolingvistiikkaa kielitieteen laitoksella.

Etenkin maahanmuuttoa koskevat pienryhmäkursseja odotan innolla, sillä täällä paikanpäällä olen huomannut kuinka kuuma keskustelun aihe on kyseessä. Tämä on totta kai sama tilanne ympäri Eurooppaa, mutta tuntuu että täällä kaikki tapahtuu kymmenenkertaa suuremmalla volyymillä valtavineen mielenosoituksineen, vastamielenosoituksineen ja jokapäiväisineen uutisotsikoineen. Jopa orientaatioviikon kursseilla harjoiteltiin väittelyä maahamuuton, uskontojen konfliktin ja Charlie Hebdon avulla. Keskustelu monikulttuurisuudesta on Ranskassa mielenkiintoista seurattavaa juuri sen ristiriitaisuuden takia; toisaalta maalla on pitkä historia maahanmuutossa ja kulttuurien yhdessäelo on arkea, toisaalta ääriliikkeet ja äärioikeistolainen puolue Front National ovat täällä myös tajuttoman kovaäänisiä ja lisäävät vaikutusvaltaansa nopeasti. Nuo ovat myös syitä joiden takia rakastan ja vihaan Ranskaa. En ala vaihtoblogiin kirjoittamaan pidempää kannanottoani pakolaiskeskusteluun, mutta huomatan tähän lyhyesti että vanhempani ja sukuni on päätynyt parikymmentä vuotta sitten Eurooppaan, niin Suomeen kuin Ranskaan, nimenomaan pakolaisina. Haluan vain että ihmiset muistaisivat että pakolaisuudessa ei ole ensimmäisenä kyse valtapolitiikasta, ei myöskään taloudesta eikä uskonnoista vaan yksinkertaisesti ja ensisijaisesti ihmiskohtaloista. 

Lopuksi alla on kuvia pariisilaisen monikulttuurisuuden itselleni rakkaimmasta ja tutuimmasta tuotoksesta eli Aasia korttelissa (Quartier Asiatique). Tuolta kävin ostamassa säkin riisiä ja löysin yliopiston läheltä Suomen Ranskan instituutin kahvilan, jossa saa korvapuustia. Koti-ikävä siirtyy  näin hieman myöhemmäksi. Eläköön monikulttuurisuus!

Quartier Asiatiquen arkkitehtuuria. Näkymä Olympiades-kauppakeskuksen takapihalta, jossa kuvattu yksi ”Paris. je t’aime” – elokuvan lyhytelokuvista.

Tang Fréres, suurin ja mahtavin ruokakauppa Euroopassa. Ja lisäksi omistajat puhuvat samaa vähemmistökieltä kanssani, woop woop! Teochew nang, 自己人! P.s. Muutoinkin ollut hauska huomata kuinka monia kieliä täällä oikein puhutaan. Luulin tunnistavani aika hyvin vieraita kieliä, mutta täällä menee kyllä sormi suuhun jopa Kiinan kielien kohdalla. 

Nyt siirryn syömään iltapalaksi Banh Mi -patonkia, jonka kävin hakemassa varta vasten hakemassa vartin metromatkan päästä. Vietnamilaisia täytteitä ranskalaisessa patongissa, fuusiokeittiön parhautta. Ensi viikolla on lomaa ja paperisota sen kun vain jatkuu. Mukavaa viikonalkua kotiin päin!