Kun kuusenhakureissu menee päin mäntyä
Meidän piti eilen hakea joulukuusi. Vaan tulipa haettua vain kiukkuinen mieli. Kun asuin vanhempieni kanssa, meillä oli tapana hakea isän kanssa yhdessä joulukuusi meidän metsästä. Se oli odotettu retki ja tärkeä traditio meille molemmille. Lumisessa metsässä joskus vähän kinasteltiin siitä, mikä kuusi on kaikkein paras, mutta loppujen lopuksi ajoimme aina hymyssä suin kotiin, kuusi peräkärryllä keikkuen.
Ehkä romantisoin turhankin paljon tätä meidän tämänvuotista kuusenhakureissua juurikin näiden kultaisten lapsuusmuistojen takia. Tarkoituksena oli ajella taaperon kanssa Prismalle, johon isäihminen tulisi suoraan töistä. Siellä me sitten yhdessä valitsisimme kuusta iloisin mielin ja veisimme kuusen hymyt korvissa kotiin koristeltavaksi. Näin siis kuvitelmissa. Todellisuudessa köröttelin neljän ruuhkassa lapsen kanssa kohti Prismaa, joka ei siis ole meidän lähin Prisma. Tämä siksi että meidän oma lähimarketti ei ole vielä aloittanut kuusenmyyntiä. Olin kuvitellut, että olin tarpeeksi selkeästi ilmaissut tämän myös miehelleni. Lähetin varmuudeksi vielä miehelleni viestin, että nähdään siinä aulassa lasten leikkiauton luona. Meidän Prismassa kun on leikkiauton sijaan karuselli, niin ajattelin tämän eron vielä muistuttavan siitä, että nyt ei olle menossa sinne tuttuun ja totuttuun kauppaan. Lapsiperheille mieleenpainuvimpia juttuja ovat juurikin nämä ”bonuskortilla ilmainen kierros” -härvelit.
Juuri kun kaarroin Prisman pihaan, puhelin soi ja mieheni soittaa. Hän oli huomannut viestini vasta silloin, kun oli juuri perillä Prismalla. Sillä väärällä Prismalla nimittäin. Siinä vaihessa meikäläisellä keitti yli. Minua oli jo sapettanut vietävästi se ruuhkassa mateleminen ja nyt joutuisin vielä matelemaan takaisin. Mietin jo haenko kuusen yksin, mutta takapenkillä mieltään osoittava lapsi muistutti läsnäolostana ja päätin heti, etten kaksin ala hänen kanssa kuusta nostelemaan. Ja siinä oli jo kuusenhakumieli kaukana. Köröttelin hakemaan miestäni väärältä Prismalta ja mutisin itsekseni. Tiedostan, että olen välillä tosi ärsyttävä suuttuessani. Ärsytän itseänikin siinä vaiheessa. Lisään aivan oma-aloitteisesti turhan paljon vettä myllyyn ja vellon ärsytyksen tunteessa hartaudella ja huolella. Loppujen lopuksi minua kuitenkin nauratti koko asia. Eipä siinä auttanut kiukutella, kun aidosta erehdyksestä oli kyse. Mutta sanotaanpa vaikka niin, että kyllä sillo otti pattiin!
Uusi kuusenhakureissu onkin sitten edessä torstaina, kun se meidän ihkaoma lähimarketti aloittaa kuusenmyynnin. Pidän peukut pystyssä, että silloin olemme kaikki kolme saman kaupan pihassa.