28 asiaa joita vanhemmuus on opettanut minulle

Mahtuukio 28 kynttilää edes kakun päälle? Eikö näin vanhan pitäisi jo olla aika viisas? Luulisin, että ainakin tämä mennyt vuosi 100 % kotiäitinä on kasvattanut minua monellakin tapaa. 28-vuotias minä tietää jo elämästä paljon enemmän kuin 27-vuotias. Tai ainakin uskon niin. Tai vähintäänkin haluan uskoa. Synttäriviikonlopun kunniaksi kokosin hieman listaa opituista asioista.

Olen vuodessa oppinut, että:

1. lapsiperheessä siisteyskäsitys muuttuu melko radikaalisti. Nykyään jos lattia näkyy ruuanmurujen ja lelujen alta, on melkeinpä ihan siistiä.
2. ei kannata liikaa ilostua esimerkiksi lapsen hienosta unirytmistä, se on luultavasti vain vaihe.
3. ei kannata liikaa masentua esimerkiksi lapsen surkeasta unirytmistä, se on luultavasti vain vaihe.
4. on ihan ok kulkea koko päivä kampaamatta tukkaansa ja siitäkin selviää hengissä.
5. pikkulelujen päälle astuminen ottaa kipeämpää kuin synnyttäminen (no ainakin melkein yhtä kipeää).
6. sanon ilmeisesti usein ”mitä (h)ihmettä”, ”voi hyvää päivää” ja ”oi, ihana”. Pikkuinen papukaija oppii joka päivä uusia sanoja.
7. meidän pesukoneessa on lapsilukko. Opin tämän vasta sen jälkeen, kun meidän touhukas taapero oli saanut sen päälle ja minä jouduin googlettamaan, miten sen saa pois. Voi nolous!
8. Känkkäränkässä lauletaan ”se huvittelee syömällä rusinoita ja iskemällä kepillään”. Siis mitäh?! Eikö se olekaan ”iskemällä kipinää”. 27 vuotta elin siinä uskossa että Känkkiksellä on kipinöivä taikasauva ja vasta nyt mulle kerrotaan et Känkkäränkkä suosiikin ruumillista kuritusta. En ala.
9. lapsen saannin myötä voi joutua perumaan omia ”en koskaan” -väitteitä. Jostain kumman syystä olemme alkaneet kaivata synnyinseuduilleme, isovanhempien läheisyyteen, vaikka meidän ei koskaan pitänyt sinne takaisin haluta.
10. lapsi on mahdollista saada autoon, vaikka kaikki muut ovet kuskinovea lukuunottamatta ovat jäässä. Parkkipaikalla olijat katsoivat pitkään, kun sulloin toppavaatemeritähteä ja itseäni etupenkin kautta takapenkille.
11. kasvatusperiaatteistaan on ihan ok joustaa joskus. Sormiruokailusta ei tullut ainut syömistapa eikä kestovaippojen käytössäkään päästy kuin satunnaisen käyttäjän tasolle. Mutta näin jälkikäteen ymmärrän, että ehkä sen pitikin mennä juuri näin.
12. HopLop on aivan huikea paikka. Miksei aikuisille lanseerata esim. yökerhoihin temppuratoja?
13. niiden yökerhoiltojen jälkeen ei saakaan viettää seuraavaa päivää sohvalla maaten ja sarjoja katsoen. Pizzan voi ehkä tilata, mutta siihenkin tulee pienet sormet osingoille.
14. pottaan unohtunut kakka saastuttaa hajullaan vielä pitkään hävittämisen jälkeen.
15. lapsen voi opettaa rakastamaan pyykkien ripustamista. Jes!
16. lasta ei voi opettaa olemaan sotkematta.
17. mustikkatahrat eivät lähde tammipöydästä räjäyttämälläkään.
18. lapsilla on uskomaton havainnointikyky. Meidän taapero ei ole edes koskaan syönyt karkkia, mutta kun minulla oli sellainen suussa hän tuli luokseni ilmaa nuuhkien ja sanoi ”Mikä haisee? Äitillä namu suussa.”
19. M. A. Nummisen lastenlaulut ovat yhä kuumaa tavaraa. Nykyään listahittien sijaan korvamatonani soi turhankin usein ”On sika kunnossa” tai ”Jänikset maailman kartalle”.
20. kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Lapsen pyyteetön rakkaus vanhempaansa kohtaan on jotain, joka saa yhä vahvemmin ymmärtämään että olen jollekin se tärkein ja arvokkain maailmassa juuri näin.
21. taaperot ovat oiva apu inventaarioita tehdessä. Meidän tytön lempipuuhaa on tyhjätä pusseja ja laatikoita ja kysyä jokaisen tavaran kohdalla ”Mikä tämä on?” 
22. lasten burana on pelastava enkeli (tämä ei ole maksettu mainos). En tiedä, miten meillä olisi selvitty hampaiden teosta ilman tuota ilon eliksiiriä.
23. Prismojen ”ilmainen kierros Bonus-kortilla” -karusellit ovat kauppareissujen pelastajat. Meillä lähdetään riemusta kiljuen kauppaan, kun vaan muistaa muistuttaa karusellin olomassaolosta.
24. lumi ei maistu enää yhtä hyvältä kuin lapsena. Kieltäessäni taaperoa kauhomasta lunta suuhun, oli ihan pakko maistaa salaa itsekin. Maistuiko se 90-luvulla vaan paremmalta?
25. tekee hyvää vähentää puhelimen käyttöä. Meidän puhelimen käytöstä kritioisva taapero tekee tästä vielä helpompaa, sillä samalla sekunnilla kun yritän vähän selata puhelinta tulee käsky ”puhelin pois”. Tässä on tosin hankaluutensakin, jos ihan oikeasti pitäisi hoitaa puhelimella tärkeitä asioita.
26. lapsen avulla on ehkä helpointa ikinä tutustua uusiin ihmisiin. Sitä voi ihan suomalaisuudestaan huolimatta vaikka jutella busissa tuntemattomalle äidille tai isälle.
27. vauvakirjaan pitää kirjata muistoja heti kun niitä tulee eikä ”sitten joskus”. ”Sitten joskus” ne ovat jo unohtuneet.
28. lapsi on maailman paras opettaja hetkessä elämiseen. Joten nyt jätän menneen ikävuoden muistelun sikseen ja keskityn nauttimaan omasta laatuajasta läppärin kanssa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!