Lapsellinen vuosipäivä
Lapsiperhearjen keskellä vuosipäivät eivät ole romanttista suitsutusta aamusta iltaan. Emme oikeastaan ole moneen vuoteen mitenkään juhlistaneet tapaamisemme vuosipäivää, sillä meillä on jo hääpäivä mitä juhlistaa. Voi niitä aikoja, kun pidimme kirjaa yhteisistä kuukausista. Söpöä. Muistan, miten sain yllätyksenä mieheltäni ”1000 päivää yhdessä” -lahjan. Nyt monien vuosien yhteiselon jälkeen on jo niin monta juhlapäivää muistettavaksi, että hyvä kun muistetaan se hääpäivä.
Tänä vuonna kuitenkin jostain syystä kalenterin päivämäärä pisti aamulla silmään ja mietin, että mitäpä jos jotenkin muistaisin rakasta miestäni. Hän varmasti yllättyisi, kun tapana ei tosiaan ole juhlia. Lähtökohdat romanttiselle juhlapäivälle eivät vaan olleet läheskään lähellä täydellistä. Mieheni oli pitkän päivän töissä, sillä hän matkasi junalla Tampereelle. Ei siis ollut mahdollisuutta viedä lasta hoitoon ja viettää päivää rennosti kaksistaan. Meillä oli aikaa tasan sen verran mitä lapsemme nukkumaanmenoajasta on siihen, että meillä on jo molemmilla kaamea väsy. Ja sehän ei montaa tuntia kestä se luksus. Olemme nimittäin nykyään kuin mitäkin vanhuksia, jotka hiipivät nukkumaan aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin.
Mietin kuumeisesti, mitä spesiaalia keksisin illaksi ja päätin mennä perinteisellä kaavalla. Tiedätttehän te, mitä kautta tie miehen sydämeen vie. Mitään vaivalloista en jaksanut pitkän päivän jälkeen alkaa valmistaa, joten hain Alkosta pullon alkoholitonta kuohuvaa ja ainekset rieskapitsoihin. Pizzojen päälle valikoitui rosvopaistia, aurinkokuivattuja tomaatteja, cheddarjuustoa ja rucolaa. Jälkiruuaksi aioin ostaa molemmille yhden toffeesuklaasydämen irtokarkeista. Vaan eipä sallinut kaupan puntari tällaista supermaltillista karkinsyöntiä. Puntari nimittäin sanoi: ”Tuote on liian kevyt”. Naurahdin ja hain vielä lisää suklaasydämiä. Ei ihme että painoa kertyy, kun kauppakin pakottaa ostamaan enemmän. Hehee. Oli muuten ihan maittava juhlajuoma tämä suomalainen Lehtikuohu. Mustaherukkainen maku ei ehkä ollut kaikkein paras pizzan kaverina, mutta se sopisi tosi hyvin raikkaaksi alkumaljaksi tai hedelmien kera nautittavaksi:
Kotiin tullessaan mieheni yllätti minut kukilla ja suukolla suoraan suulle. Hänkin oli muistanut päivän! Ja se on kuulkaa paljon mieheltäni, jolla muisti ei ole se kaikkein kehuttavin ominaisuus. Ja oli vielä valinnut kimpun, jossa on neilikoita. Muisti siis lempparikukkanikin. 10/10 pisteet hälle. Kyllä maar nousi hymy kasvoille. Ja todettakoon sekin, että muistia lukuunottamatta mies on kyllä täyttä priimaa. Ei voisi kiitollisempi olla, että saa jakaa elämänsä niin huipun tyypin kanssa.
Sehän hyvässä suhteessa juuri onkin parasta, että ei tarvi mitään sen kummempia juttuja vuosipäivänä tai muutenkaan. Se kun se oma arki on just sitä, mitä rakastaa kaikkein eniten. Kun kumpikin viihtyy kotona ja kummankin mielestä toinen on ihan järkyttävän hyvä tyyppi. Kun illalla nukkumaanmennessa miettii, miten ihana on nukahtaa toisen viereen. Ja sama homma kun aamulla herää. Kun katsoo lasta leikkimässä isänsä kanssa riemu kasvoillaan. Kun vain syödään yhdessä iltapalaa ja jutellaan niitä näitä. Kun löhötään sohvalla toistemme kainaloissa tuijottaen lempisarjoa Netflixistä. Niissä hetkissä onni asuu. Niissä asuu rakkaus.