Kuusi tuvassa – vaan ei ilman vastoinkäymisiä
Meidän kuusenhakureissu vol I meni tänä vuonna aika lailla metsään. Ja ei, emme siis hakeneet kuusta metsästä. Ihan supermarketin pihalta piti helposti ja vaivatta noutaa rahaa vastaan, mutta pieleen meni silti. Jos haluat, voit lukea ensimmäisen hakuyrityksen täältä, mutta sanottakoon että kyllä tässäkin versiossa omat viihdytyksensä on.
Edellisestä reissusta poiketen tänään koko perhe oli kuin olikin saman Prisman katon alla. Käytiin oikein heittämässä Bonus-kortilla ilmainen kierros karusellissa sen kunniaksi, että tällä kertaa meni oikealla kaupalle löytyminen nappiin. Kunniakierroksen jälkeen siirryimme valkkaamaan kuusta ja meidän onneksi täydellinen kuusi nökötti heti ensimmäisenä rivissä. Taaperokin totesi ”kuusipuu” ja valinta oli valmis sekunneissa. Köröttelimme kotiin iloisin mielin ja lapsi riemuitsi piikikkäästä seuralaisesta takapenkillä. Olin ollut jo edeltä viisas ja etsinyt kuusenjalan valmiiksi, jotta kuusi pääsisi sisään pikavauhtia. Sitten tajusimme, että ainut mikä puuttuu on saha, jolla kuuselle saataisiin leikattua uusi imupinta. Ja sahahan meillä on. Jee! Vaan missä se mahtaa olla on vallan toinen tarina. Ei löytynyt meidän sahaa. Ei sitten mistään. Ei varastosta. Ei sisältä. Ei niin maar mistään.
Samalla kun me hikoilimme sahan etsintöjen kanssa, taapero kikatti minkä kerkesi ja heitteli lunta ja huuteli ”lunta, jipii!”. Lunta livahti tuon tuosta suuhunkin kielloista huolimatta ja lapsi oli onnensa kukkuloilla. Me vanhemmat vaan ei niille kukkuloille oikein päästy. Sahaa kun ei löytynt millään, niin otimme käyttöön kuusen sahaamiseen täysin käyttökelvottoman rautasahan. Hidasta nitkutustahan se oli ja loppujen lopuksi saha katkesi ennen kuin homma oli valmis. Tässä vaiheessa naapurikin jo etsi epätoivoisesti omaa sahaansa, sitä kuitenkaan löytämättä. Loppujen lopuksi hommaa jatkettiin vasaralla ja puukolla. Ja saatiin kuin saatiinkin kuuselle uusi imupinta!
Nyt tuo ihana kuusi nököttää meidän olohuoneessa ja odottaa innokasta koristelijaa herääväksi huomen aamulla. Lapsi oli aivan haltioissaan kuusesta. Pyöri ympyrää kuusen vieressä ja kirkui ”kuusipuu kuusipuu”. Täytyy siis todeta, että kaikkien näiden vastoinkäymistenkin jälkeen kannatti tuoda kuusi tupaan. Riemu lapsen silmissä, kynttilöiden tunnelmallinen valo ja tuo kuusen tuoksu. Nyt saa joulu tulla!