Lapsiperheen kovin pelimerkki
Oma-aika. Sitä vaaditaan. Sitä lasketaan. Se on lapsiperheen Afrikan tähti.
On kummallista ajatella, että käsite jota meidän perheessä ei vielä hetki sitten edes tunnettu, on noussut niin suureen merkitykseen. Kun vielä asuimme kahdestaan elämässämme oli opiskelu/työelämä ja sen vastapainona vapaa-aika. Ei sellaista käsitettä edes ollut kuin ”oma-aika”, sillä lähes kaikki vapaa-ajalla tapahtuva oli sellaista. Pystyin melkeinpä milloin vaan lekottaa sohvalla ja lukea kirjaa tai lähteä ex tempore kaupungille.
Kun lapsi syntyy, oma-aika katoaa hetkeksi täysin. Pieni avuton lapsi on täysin riippuvainen sinusta kaiken hereilläoloaikansa ja hänen nukkuessaankaan et tiedä, milloin hän herää vaatimaan. Silloin pikkuvauva-ajan alussa se oman ajan vaatiminen kuitenkin alkaa. Muistan vieläkin, miten ihanaa oli päästä viemään roskapussi ulos tai käydä suihkussa. Oikein liioitellusti hengittelin raitista ilmaa ja nautin jokaisesta auringonsäteestä, kun kuljin kohti roskakatosta pussi iloisesti kädessä keikkuen. Suihkussa taisi tuolloin pikkuvauva-aikoina vierähtää useinkin vähän tavallista pidempi hetki, sillä niin rentouttavalta se oma-aika tuntui. Tuntui vapauttavalta hetken keskittyä vain itseensä.
Nyt taaperon kanssa eläessä sitä kuuluisaa omaa aikaa on tietenkin enemmmän, mutta silti se on ainaki meidän perheessä kuumin pelimerkki. Sen tasapuolisesta jakamisesta pidetään tarkka huoli. Tänään esimerkiksi mies kävi salilla ja minä vastavuoroisesti vietin aikaa ihan yksin kotona, kun mies vei lapsen uimaan. Taidetaan olla molemmat aika nipoja siitä, että Afrikan tähdet jakautuvat meidän perheessä tasapuolisesti. Ja ihanaa että molemmat ollaan niin tasapuolisen nipoja.
Se mitä oikeastaan lähdin tällä oma-aika -pohdiskelulta hakemaan oli se, että on uskomatonta, miten sitä oppii ihan eri tavallla arvostamaan niitä pieniäkin hetkiä ihan itsekseen. Huomaan joskus jopa nauttivani, kun saan siivota (!) ja luukuttaa sellaista musiikkia, josta mies ei niin välitä. Enpä olisi vielä muutamia vuosia sitten uskonut, että puhun siivoamisesta ja nauttimisesta samassa lauseessa. Niistä pienistä omista hetkistä saa iha mielettömästi virtaa siihen tavalliseen arkeen. Ei tarvitse kenenkään hyppiä pitkin seiniä, kun pidetään oma-aika -laskurit tasapainossa.