Meillä oli tänään ihanan siistiä. Tai ehkä pitäisi sanoa _harvinaisen_ siistiä. Minusta tuntuu, että lapsen syntymän jälkeen meillä on ollut todella harvoin siistiä. Etenkin nyt kun taaperopyörremyrsky osaa jo tehokkaan itsenäisesti sotkea, tuntuu ettei meillä ole koskaan siistiä. Nykyään siistiksi riittää se, että tiskipöytä näkyy edes jonkun verran tavaravuoren alta ja ettei ruuanmuruja ei ole lattialla ihan hirveän paljon. Ja entäpä ne lelut. Sitä mukaa kun minä keräilen leluja eräs toinen perheenjäsen on toisaalla jo levittänyt leluja saman verran. 

Eilen kuitenkin teimme pitkästä aikaa oikein kunnon suursiivon. Jynssäsimme joka paikan raivolla, tyhjäsimme lattiat ja pöydät turhasta tavarasta, putsasimme ovenkarmeja ja seiniä ja pesimme jopa pesuhuoneen. Huh huh ja vielä kerran huh. Tuollaista rykäisyä en kyllä jaksa tehdä seuraavaan puoleen vuoteen, mutta onpahan pojat siistiä! Tänään vielä aurinko paistoi pilven takaa ja oikein kruunasi meidän vaivannäön. Putipuhdas koti kylpi auringonsäteistä ja meikäläisen naama oli kuin hangonkeksi. Tällainen siivo on meillä niin harvinaista herkkua, että otin oikein kuvia lapsen nukkuessa päiväunia. Sitten kun se kaamea sotku taas löytää tiensä tänne, katselen vain näitä kuvia ja sotku häviää mielestäni.

P.S. Sain vihdoin hommattua meidän taaperolle pilvitabletin (kuva alla). Taapero oli kovin innoissaan ja antoi pilvitabletille iltapalan päätteeksi oikein pusunkin.

P.S.S. Siivotun asunnon kunniaksi otin käyttöön myös uuden bambutiskirätin (meikäläisellä on niitä vaikka kuinka paljon eri kuoseissa) sekä Lapuan kankureiden keittiöpyyhkeen. Kyllä nyt kelpaa!