Meidän 1,5-vuotias on sen verran kovanluokan kiipeilijä, että meillä siirryttiin eilen ”isojen tyttöjen sänkyyn”. Mieheni on sanonut, ettei paljon tarvitse miettiä mitä lapsen kanssa harrastaa. Kiipeilyyn olisi ainakin geenit enemmän kuin paikallaan.  Pari kertaa meillä on oltu jo keikkumassa pinnasängyn reunalla, mutta (ihmeellistä kyllä) koskaan ei ole maahan kopsahdettu. Välttääksemme kopsahtamisen riskin vaihdoimme suosiolla minun vanhan pinnasängyn minun vanhaan nuorisosänkyyn. Meidän taapero siirtyi siis yhdessä yössä taaperosta paljon parjattuun nuorisoikäryhmään. 

Yö uudessa sängyssä sujui oikein makoisasti. Sänkyyn nukahdetiin hyvin rakasta Hiiri-käsinukkea halaten ja herääminen tapahtui äitiä ja isää miellyttävään aikaan hieman ennen kahdeksaa. Kerran käänsin sivuttain kääntyneen taaperon parempaa asentoon ja kerran otin kädestä kiinni, kun paha uni herätti. Mutta kaiken kaikkiaan oiken hyvä ensimmäinen yö muuttuneissa olosuhteissa. Mietimme sänkyä vaihtaessa, pitäisikö koittaa siirtää lapsi omaan huoneeseen. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että uuteen sänkyyn on turvallista totutella tutulla paikalla meidän makuuhuoneessa. Ei kyllä kumpikaan oltaisi vielä halukkaita siirtämään pikku tuhisijaa omaan huoneeseen. Kaikki tykätään tällä hetkellä eniten tästä järjestelystä, että ollaan samassa huoneessa.

Yhdessä yössä huimasti kasvaneen tytön kanssa tehtiin koko perheen voimin itsenäisyyspäivän aterian. Ruuanvalmistus taaperon kanssa on aina yhtä jännittävää. Tällä kertaa pikkukokki ei ehtinyt laittaa ruokaan lisäpippuriannosta, mutta sotkua me taas saimme aikaiseksi. Ja mikäpä kokki se olisi , jos ei raakaa perunaa, sipulia ja parsakaalia vähän maistele. Suuhun ehti livahtaa myös lusikallinen kasvisten marinadia. Mikäs siinä jos tykkää syödä pelkkää marinadia. Meikäläistä ei houkuta.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tätä tekstiä naputeltaessa pikkukokkikin nukahti uuteen sänkyynsä toista kertaa. Voisin jo melkein tuulettaa onnistunutta sängyn vaihtoa, mutta en ehkä kuitenkaan vielä uskalla. Lapset ovat täynnä yllätyksiä ja aina on mahdollisuus takapakkiin. Peukut pystyyn!