Poika on tullut kotiin!

Viikonloppuna meidän perheestä tuli nelihenkinen. Meidän pieni poika syntyi maailman ja toi mukanaan suunnattoman onnen. Olen halunnut keskittyä vauvantuoksuiseen elämään täysillä ja siksi kirjoittelenkin ajatuksiani vasta nyt. Vaikka minusta kyllä tuntuu etten onnenhuuruissani saa vieläkään mitään järkevää sanottua. Synnytys meni hienosti (synnytyskertomukseen varaan toki oman postauksen) ja nyt ollaan totuteltu uuteen arkeen kotona. Isosisko on ollut todella hellyttävä pikkuveljelleen. Eilen isosisko halusi nukahtaa käsi pikkuveljen pään päällä.Vielä ennen nukahtamistaan tuore isosisko kuiskasi veljelleen ”rakastan pikkuveljeä”. Toki isosiskokin on halunnut enemmän syliaikaa ja hellyyttä kuin normaalisti, mutta ymmärtäähän sen. Kaiken kaikkiaan arki on lähtenyt käyntiin hienosti ja elämme nyt sellaisessa vaaleanpunaisessa hattarapilvessä. Isosiskon kanssa leikkiessä käteeni sattui pieni lelucowboyhattu. Minulla alkoi soida päässä J. Karjalaisen hitti ”Kolme cowboyta” ja minulle nousi kyyneleet silmiin kun ajattelin sitä itkevää cowboy-parkaa. Tämä kummallinen herkistelyhetki sai minut lopulta nauramaan itselleni ja totetamaan että aika vekkuleita nuo hormonit. Pistää tuollaisen pienen syntymä ihan hormonit sekaisin ja tunteet pintaan. Haha!

Yritän saada aikaiseksi kirjoitella meidän uudesta arjesta, mutta nyt taidan vielä jatkaa vauvakuplailua jonkun aikaa. Aion nuuhkia vauvaa ja tarjota isosiskolle paljon syliaikaa. Siinä taitaa ollakin ihan tarpeeksi lähipäiville ohjelmaa.