Taidemuseossa taaperon kanssa
Vietin taaperon kanssa tämän aamupäivän kultturellisti Tampereen taidemuseossa. Museolla järjestettiin Taidemuseon ja Muumilaakson yhteinen perhepäivä. Ohjelma alkoi kymmeneltä, joten olin laittanut kellon herättämään kahdeksalta. Meillä kun tuppaavat nuo aamutoimet usein kestämään melko kauan. Onneksi laitoin kellon, sillä taapero päätti ottaa 12 h yöunet ja nukkui yli kahdeksaan. Ehdin siinä sitten itse laittaa jo kahvinkeittimen päälle ja pukea, kun toinen meistä vielä veteli sikeitä.
Ajalimme autolla taidemuseolle ja huomasimme, että parkkipaikat ovat joka paikassa aivan täynnä. Löysin onneksi ajoissa kahden tunnin kiekkopaikan. Harmillisesti ohjelma museolla kestäisi pidempään kuin kaksi tuntia, joten täytyi heti alkuun hyväksyä, että lähdemme kesken pois. Huristelimme parkkipaikalta rattailla museolle. Museolle sai viedä rattaat sitään ja henkilökunta opasti, mihin ne voi laittaa. Museolle saapuessa eräs työntekijä hymyili lapselleni ja sanoi, että tosi kiva kun sä tulit tänne paikalle. Siitä tuli lämmin mieli.
Suunnistimme alakertaan Muumilaakson musiikkisatua kuuntelemaan. Tuli myös testattua alakerran lastenhoitohuone/inva-WC. Vessasta löytyi muumipotta ja suomalaisia muumivaippojakin oli tarjolla kahta kokoa. Pottailun jälkeen siirryimme kuuntelemaan muskarinvetäjän ohjaamaa muumisatua. Sadun siivin lapsia leikitettiin laulujen säestämänä ja pääsi siinä lapsetkin soittamaan rytmimunia laulun tahtiin. Meidän taapero olikin ehkä vähän turhan innoissaan rytmimunista, sillä niiden poisvieminen olikin sitten kurjempi juttu.
Musiikkisadun jälkeen oli jonkun verran aikaa kierrellä Muumilaaksossa. Taapero juoksi muumikohteelta toiselle ja hoki ”mummi mummi”. Kovin paljon suppeammalta vaikutti tuo uusi Muumilaakso verrattuna vanhaan Muumilaaksoon Metson tiloissa. Museoon oli kuitenkin saatu kivan mystinen ja sadunomainen tunnelma.
Loppupäivän ohjelmassa oli vielä aikuisten taidehetki ja pienten värihetki (johon emme siis ehtineet). Suuntasimme siis aikuisten taidehetkeen, vaikka alkoikin vaikuttaa siltä, että nälkä alkaa olla jo melkoinen. Aikuisten taidehetkessä oli kivasti otettu lapset huomioon. Lapsille oli varattu kuvakirjoja ja sirkuttavia pehmolintuja. Yhdellä pisteellä kuunneltiin musiikkia ja lapset saivat heilutella silkkihuiveja. Museon puolesta päivä oli suunniteltu todella upeasti. Taapero oli vaan niin nälkäkiukkuinen, että en saanut kovinkaan paljon taidehetkestä irti. Suuntasimmekin suoraan taidehetkestä Amurin helmeen syömään naapurimme kanssa, johon törmäsimme museossa. Syönnin jälkeen parkkiaika olikin juuri menossa umpeen ja suristimme kotiin ja kotona suoraan päivunille.
Kannattaa seurata Tampereen taidemuseon sivuja, mikäli tällainen perhepäivä taas järjestetään. Minä ainakin suosittelen lämpimästi. Ehkä ensi kerralla mekin päästään vielä viimeiseenkin aktiviteettiin mukaan!