Vahva ja aikaansaava
Opiskelujen myötä olen tutustunut uusiin ihmisiin, ja he minuun. Olen antanut itsestäni jonkunlaisen kuvan uusille opiskelijakavereilleni. Välillä olen saanut kuulla pilkahduksia niistä mielikuvista, joka heillä minusta on. Osan niistä allekirjoitan, samoilla sanoilla olisin kuvannut itse itseäni.
Jotkut sanat ovat yllättäneet.
Vahva.
Aikaansaava.
Kuka, minäkö?
Olen edelleen omissa mielikuvissani heikko, laiska ja saamaton.
Tunnen välillä syvää alemmuutta kanssaopiskelijoita kohtaan, he kun ovat jo kandeja ja maistereita, ja minä vain medianomi. Toiset ovat kotiutuneet jo vuosia sitten tiedeyhteisöön, minä en edelleenkään tiedä mitä tarkoittaa semiotiikka tai diskurssianalyysi. Teoreettisemmilla kursseilla revin hiuksiani ja toivon, että pääsisin edes läpi. Tankkaan käsitteitä ja tuskailen vaikeiden teorioiden äärellä. Enkä edes halua ajatella gradua.
Olkoon se sitten geeneissä, lapsuudentraumoissa tai jossain muualla, tiedostan ajattelevani vääristyneesti. Totta puhuen olen koko syksyn ollut tosi aikaansaava ja hyvä niin. Se Laura, joka makasi käytännössä koko kevään sohvalla ja tölläsi Netflixiä, on vaihtunut johonkin ihan toiseen. Olen mukana tosi innostavissa työprojekteissa, ja saanut tehdä kurssitöinä mielenkiintoisia ja opettavaisia juttuja, joista on varmasti paljon hyötyä.
Nyt on kuitenkin aika vetäytyä joululomalle! Tai no, työt pitää toki hoitaa. Ja niin, on mulla yks tentti heti tammikuussa, johon pitää lukea. Mutta siis on tämä lomaa kuitenkin! Joten otetaan sille ja ihanaa viikonloppua kaikille! 🙂
