Tauko sai minut rakastumaan uudelleen
Päätimme poikaystäväni kanssa pitää taukoa. Olimme seurustelleet 7 kuukautta, josta minua oli ahdistanut noin puolet ajasta. Odotin, että ahdistus menisi ohi.
Ei mennyt.
Muutuin vain veemäisemmäksi ämmäksi, joka kavahtaa kosketusta ja piikittelee joka asiasta. Poikaystäväni vetäytyi, panikoitui ja sulkeutui. Se ärsytti minua vielä enemmän. Olin ahdistunut ja turhautunut, koska koin, että hän ei päästä minua päänsä sisään. Ei kerro todellisia mielipiteitään tai ajatuksiaan. Pyrkii miellyttämään, oman hyvinvointinsa kustannuksella. Reagoin tähän ahistumalla ja v-ttuilemalla. Testaamalla niin kauan, kunnes hän räjähtää.
Ei räjähtänyt.
Pian ahdisti niin paljon, etten kestänyt enempää. Kerroin, että en ole moneen kuukauteen kokenut olevani rakastunut. Kerroin miksi. Sovittiin, että pidetään tauko. Pidin todennäköisimpänä sitä, että tästä tauosta seuraa ero, koska en uskonut pystyväni suhtautumaan häneen enää ahdistumatta. Voiko kadonneen rakastumisen tunteen saada takaisin?
Ilmeisesti voi.
Viikon tauon jälkeen huomasin kaipaavani hänen lähelleen. Kun hän tuli käymään, halusin vain silitellä ja pussailla häntä. Mennä hänen kainaloonsa, nukahtaa hänen lähelleen. Tehdä aikuisten juttuja. Huulillani pyöri ne sanat, rakastan sinua. Ne sanat, jotka olin kadottanut moneksi kuukaudeksi. Olin taas varma siitä, että hän on Se Oikea.
Samaan aikaan poikaystäväni oli alkanut työstämään omia lukkojaan, joista keskustelimme tosi paljon. Pelkäsin, että soutamis-huopaamiseni pilaa itsetuntemuksen prosessin, jonka hän oli aloittanut. Mietin, mikä on oikea ratkaisu. Erota vai yrittää vielä. Molemmat olivat sitä mieltä, että syteen tai saveen, mutta meidän juttu on yrittämisen arvoinen.
Pelottaa tietysti, että ahdistun uudelleen. Pohdin kovasti syitä, miksi reagoin tällä tavalla. Pyrimme pitämään keskusteluyhteyden auki, aiemmin olimme siinä nimittäin epäonnistuneet. Ahdistus, josta molemmat kärsivät, joka on todellinen, mutta josta kumpikaan ei puhu, ei mene pois. Se ei katoa, jos sille kääntää päänsä. Se takertuu takaraivoon, ja vaikuttaa siihen, miten kumppanisi näet.
Haluan tehdä rakkaani onnelliseksi, ja samalla itsekin olla onnellinen. Miksi se ei ole niin yksinkertaista? Miksi päät ja sydämet tekevät siitä niin vaikeaa?