Pahoittelen hieman kökköistä kännykkäkuvaa, mutta tässä on todistusaineistoa siitä, että olin käymässä naapurimaan puolella. Tukholmassa oli kaikki hyvin: aurinko paistoi ja henkkamaukkoja oli kaikkialla (eli lähinnä sillä yhdellä isolla kadulla, jolla kerittiin käydä). Kävin kavereiden kanssa siis risteilyllä. Oikeastaan kaikki, mitä reissusta voi todeta, tiivistyy seuraavaan:

Huhhuh.

Vaikka meillä olikin hauskaa, niin on sanottava, ettei risteilylle tarvitse mennä uudestaan taas vähään aikaan. Laivalla olo on kuin pienessä rinnakkaistodellisuudessa hengailua, niin kaukana se tuntuu olevan oikeasta elämästä. Kaikki toiminta sijoittuu hyvin pieneen tilaan ja samoihin naamoihin törmää jatkuvasti. Kaikki on kallista, paitsi alkoholi tax freessä. Hytit ovat pienempiä kuin Kallion opiskelijayksiöt ja käytävät tuovat mieleen Hohto-leffan…

Ja koska risteily on yhtä kuin huonon elämän viettämistä hyvin monella eri tapaa, niin huomenna palataan arkeen. Viime Trendissä oli mielenkiintoinen näkökulma siihen, kuinka ”palataan ruotuun”. Yleisestihän kai ajatellaan, että kun on rillutellut eli ryypiskellyt, valvonut ja syönyt huonolaatuista ruokaa, itsensä saa kuriin vain raaoilla keinoilla. Lähdetään pitkälle lenkille, paastotaan tai huhkitaan salilla like there’s no tomorrow. Kuitenkin nämä huonot aktiviteetit ovat olleet kropalle aikamoinen kuritus, joten onko järkeä lähteä kiusaamaan sitä vielä lisää vai voisiko arkeenpaluu tarkoittaa rauhallista, hellivää kehonhuoltoa? Näillä eväillä ainakin meikäläinen aloittaa huomenna uuden, puhtoisen viikon elämässäni.

Hyvää sunnuntai-iltaa, nautitaan vielä tän viikon viimeisistä hetkistä!