Pitkästä aikaa

Rakas päiväkirja!

Naurattaa, kun luen tuota edellista kirjoitusta. Mä olen kirjoittanut juuri noin niin monta kertaa aiemminkin ja tässä samassa jamassa olen edelleen. Mulla on sairaasti ylipainoa, joka todella alkaa haitata mun elämää toden teolla. Mä olen vähän saanut itseluottamusta nostettua, mutta mä olen sairas ja sairaudesta parannutaan vain tervehtymisellä :).

Mä olen jojoillut, kokeillut, vääntänyt, itkenyt, huutanut, juossut, oksentanut, kiroillut, ruoskinut, hautonut kuolemaa ja pelännyt elämää niin kauan tämän mun ylipainon kanssa, että en todellakaan osaa sanoa, että millaista elämää normaalisti 27-vuotias nainen elää, voisiko joku kertoa? Voisiko joku kertoa, miltä tuntuu, kun parisuhteet kariutuu sen takia, että rakkaus loppuu eikä sen takia, että saan oksentaa rauhassa? Miltä tuntuu mennä ystävien kanssa ulos ja jutella mukavia, eikä pelätä kuollakseen, että joku mimmeistä saa päähänsä mennä kakkukahville, sillä itsehän ei koskaan voi syödä YHTÄ kakkupalaa vaan pitää tulla kotiin kaupan kautta ja mättää koko käpykakku naamariin ja sen jälkeen vessanpyttyyn. Miltäköhän tuntuu, kun joku päivä ruoka on vain ruokaa ja elämässä on suurempia huolia ja iloja kuin se, mitä, miten, koska syö seuraavaksi.

Mä olen tehnyt itselläni hieman kokeita ja havainnut, että mä olen sokerisiippuvainen siis ihan oikeasti todella pahasti riippuvainen sokerista. Mä saan siitä kamalia oireita ja silti haluan syödä sitä vaan lisää ja lisää. Vatsaoireet on tietysti pahat, mutta eilen ihan havainnoin, että kun syön sokeria mulla menee nenä tukkoon, samoin korvat, en saa kunnolla henkeä, vatsa turpoaa aivan mielttömän kokoiseksi palloksi ja ranteisiin alkaa heti sattua ihan hitosti. Sokeri on mun elimistölle myrkkyä, enkä oikeasti voi syödä sitä lainkaan. Eli olen tänään aloittanut sokerittoman elämän. Ensimmäinen etappi on olla 40 päivää ilman sokeria! En myöskään käytä mitään piilosokerituotteita vaan olen ehdottoman jyrkkä tämän asian suhteen. Syön kyllä täysjyvätuotteita sekä kauraa että ruista, mutta en valkoista vehnäjauhoa. Uuden elämäni kunniaksi halusin käydä vaa´lla ja kivasti paino olikin 97,1kg! HYYYIIII!

Hyvinvointi Terveys

Ensimmäinen päivä toden sanoo!

IMG_0794.JPG

No niin, siinä on kokonaisuudessaan kaikki karmeuteni! Kävin tänä aamuna vaa´assa ja ”ilokseni” voin kertoa, että paino oli taasen kivunnut kaunnisti kilon ylöspäin eli painan tällä hetkellä 102,3 kg! Hyiii. No mutta asiaanhan tästä hyvin päästiin, eli laihduttamiseeni. Kuten kaikki näkevät, maha on ongelmakohtani, se on suuri ja ällöttävä ja tekee minusta ällöttävän, peppu ja tissit on mulle ihan ok (toki kivemmat olis jos olis timmimmät) mutta maha on se joka on vaan maailman kamalin. Olen tässä muutaman päivän tehnyt eroa ex:stäni suklaasta, karkista, limusta, perunalastuista ja rahkasta ja olen kyllä todella onnistunutkin suremaan exiäni oikein olan takaa, mutta kuten kaikki joilla on ollut vaikea suhde, tietää että joskus pitää vaan antaa mennä. Niin annan mäkin!

Okei, tänään siis olen aloittanut nutrilett-kuurin ja mulla on motivaatio aivan uskomattoman korkealla. Mä tiedän nyt, että onnistun tässä jutussa aivan varmasti! Mä lueskelin netistä jengin kokemuksia Nutriletista ja joku oli laihtunut 4 viikossa kymmen kiloa! Vau! Jos laihtuisin ennen joulua kymmenen niin olisin ihan super-onnellinen, mutta haluan tällä kertaa olla realisti ja ajatella että ehkä laihdun 7 kiloa. Olen siis ajatellut olla Nutriksilla jouluun asti tai lauantaihin 21. päivä saakka. Siihen on tosiaan vähän vajaa neljä viikkoa aikaa toivon, että saisin vähintään tuon 7 kiloa pois. Sitten joulun jälkeen jatkan vielä nutrausta ja toivon, että saan kymmen kiloa pois. Sitten olen jo aikas tyytyväinen ja loput laihdutan ihan liikunnalla ja terveellisellä ruoalla.

Mutta noiden nutrilettien mausta vielä. Söin juuri aamiaiseksi ihanaa mansikkapirtelöä, siis se oli oikeasti aivan uskomattoman taivaallisen makuista, siis ihan nam nam!

Hyvinvointi Liikunta