Tämän postauksen otsikoksi piti tulla alunperin Back on track mutta ipadin auto correct päätti toisin. Hack tai back, ei kai sen väliä. Hack tarkoittaa sanakirjan mukaan mm loppuunajettua hevosta (still laughing). Totesin että otsikkona Loppuunajettu hevonen radalla on ihan yhtä kuvaava, jos ei jopa kuvaavampi kuin alkuperäinen otsikkoni. Se siis sai jäädä.

Syy siihen miksen ole saanut postattua mitään aikoihin on todennäköisesti se, että projektini ei ole sujunut aikataulussa eikä muutenkaan erityisen hyvin. Painoni on jumittanut suunnilleen samoissa lukemissa koko alkuvuoden, mikä on hiukan masentavaa. Olen treenannut samaan tahtiin kuin ennenkin mutta ruoan suhteen on tapahtunut lipsumista. Olen myös tissutellut punaviiniä sekä iloihin että suruihin, mikä on viimeistellyt sen, että olen kontannut projektini kanssa pitkin löyhkääviä likaojia. (Siis kuvainnollisesti, vaikka punaviini mainittiinkin :D)

Olen sanonut useammalle ihmiselle, että mikäli en tällä kertaa onnistu, tyydyn siihen että olen läski. Elelen iloisena läskinä päivieni päähän saakka ja sillä hyvä. Tiedän paljon pahempiakin asioita kuin läskiys. Asioita kuten tyhmyys. Jos minun pitäisi valita olenko loppuelämäni tyhmä vai läski, valinta on selvä. Valitsen läskin. (Vai onkohan se valinnut minut??? Hmm)

Näistä pohdinnoista ja ajatuksista huolimatta päätin kerätä helmani (tai läskini) vielä kerran uuteen taisteluun. Menin seisomaan peilin eteen ja kysyin itseltäni miksi käyttäydyn kuin häviäjä, vaikka olen aina ollut ja tulen aina olemaan voittaja. Muistutin itseäni että pystyn mihin tahansa, mihin päätän pystyä. (Poikkeuksena yksisarviseksi muuttuminen, mikä SAATTAA olla jopa minulle liian suuri haaste) Puhuttelun päätteksi soitin Spotifysta biisin joka herätti minut huomaamaan luuserimaisen käytökseni ja tajuamaan että jos haluan olla voittaja, minun täytyy alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. 

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä, jippikayjei hei hei, sä tsiigaat voittajaa!