The Bracelet
Personal trainerini on uskoo palkitsemiseen. Hän on sitä mieltä, että minun pitäisi palkita itseäni välitavoitteiden saavuttamisesta. Ensimmäisen kerran kun hän tiedusteli, olinko miettinyt itseni palkitsemista ja sitä mitä palkinnot voisivat olla, mietin asiaa hetken ja vastasin että voisin ostaa itselleni matkan Miamiin, kun 35 kiloa on kadonnut. Trainerini oli hetken hiljaa, naurahti ja tiedusteli että miten olisi vähän pienemmät palkinnot välitavoitteiden saavuttamisesta ja olinko miettinyt niitä. No enpä ollut, joten sain kotiläksyjä.
Mietin asiaa vielä samana iltana mutta en keksinyt sopivaa palkintoa joka piiskasi minua eteenpäin aina seuraavaa 5 kiloa kohti. Ajatus palkitsemisesta itsessään tuntui hiukan vieraalta koska ”palkitsen” itseäni ihan ilman syytäkin. Jos näen jotain mitä TODELLA haluan, hankin sen ja sillä hyvä. Jos kyseessä on siis esim joku yksittäinen käyttötavara, vaate, laukku tms. X-sarjan Bemarilla en valitettavasti pysty itseäni palkitsemaan, vaikka kuinka haluaisin. (Sivuhuomautus: Olen lainausmerkkinatsi, joten nuo edellä käyttämäni lainausmerkit todennäköisesti will hunt me in my sleep. Voi siis olla että joudun palaamaan tähän postaukseen myöhemmin poistamaan ne.)
Kun ensimmäisen 5 kilon maaliviiva alkoi häämöttää, personal trainerini otti palkitsemisen uudelleen puheeksi. Jouduin tunnustamaan että en ollut saanut suoritettua kotiläksyjäni loppuun. (Jaiks!) Trainerini oli onneksi ymmärtäväinen ja antoi minulle lunttilappuja kertomalla että yleisimmin hänen asiakkaansa palkitsevat itseään jollain kivalla uudella vaatteella tai esim. kauneudenhoitopalveluilla. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein tuntunut minusta sopivalta palkitsen-itseäni-muuten-vaan filosofiani takia. Koitin pohtia asiaa uudemman kerran avoimin mielin. (ja hikisenä, koska tämä keskustelu käytiin lenkkipolulla). Lopulta minulla välähti. (Sanon aina töissäkin että minulla on HETKENI :D) Nomination. Tuo yleisesti poikaystävien tyttöystävilleen hankkima charmbracelet jota voi koota pala palalta, pikkuhiljaa oman mielensä mukaiseksi. (Tai poikaystävän mielen mukaiseksi? :D) Kerroin ideani personal trainerilleni ja hän totesi ettei kukaan hänen asiakkaistaan ollut keksinyt vastaavaa palkitsemiskäytäntöä. Se on mielestäni hiukan erikoista koska lopulta ideani on mielestäni melko ilmeinen.
Tutkiskelin illalla netistä myös muita koruvaihtoehtoja. Pidän kovasti Kalevala korun uudemmasta mallistosta ja heillä on vastaavalla idealla koru nimeltä My Saaga. Tyyliltään kyseinen koru (korun pohja on nahkanauha) ei ehkä kuitenkaan ole ihan tyyliäni. Päädyin siis Nominationiin tarkistettuani ensin, että siihen on saatavilla riittävästi OIKEASTI kauniita paloja. Paloja löytyy todella paljon joten totesin että niistä saa koottua ihan tyylikkään korun. (Totesin myös että ei ihan niin tyylikkään korun kokoaminen onnistuisi aika helposti.)
Idea jalostui vielä hiukan eteenpäin. Lopullinen palkitsemisjärjestelmä on seuraava: Ostan uuden palan koruuni aina kun 5 kiloa on karistettu. Homma kuitenkin toimii myös toiseen suuntaan. Eli kun (huom. josseja ei ole, ainoastaan kun) olen jonain kauniina päivänä tavoitteessani, seuraava tavoite on tietenkin pysyä siinä. Mikäli päästän painoni taas nousemaan, joudun luopumaan ansaituista paloista. Eli mikäli lihon yli 5 kiloa, lentää yksi pala mäkeen jne. Kun esittelin tämän lopullisen palkitsemisjärjestelmän personal trainerilleni, totesimme yhteistuumin tämän ratkaisun olevan todella Heidimäinen ratkaisu. Ja sitä se todella onkin.
Olen varma että kukaan ei arvannut mihin tämä postaus tulee loppumaan. Kaikkien SUUREKSI yllätykseksi lopetan postaukseni tähän:
