Get skinny or die trying?

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni pitkään. Aiheeseen on hankala löytää neutraalia näkökulmaa, joten luovutin kokonaan näkökulman etsimisen suhteen, ja yksinkertaisesti oksennan ulos sen, mitä aiheesta on ulos tullakseen. Aihe on laihuus. Tai laihuuden ihannointi. 

Kun puhun siitä että yritän pudottaa painoani, törmään usein siihen että ihmiset olettavat että motiivini on se, että haluan olla laiha. Se on tietenkin tavallaan luonnollinen oletus, kun ottaa huomioon aikamme kauneusihanteet. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole laihuus. Laihuudessa ei itsessään ole mitään tavoittelemisen arvoista. Minusta ei ikinä tule varsinaisesti laihaa, eikä se ole edes tavoitteeni. Haluan näyttää hyvinvoivalta ja ryhdikkäältä. Haluan tuntea oloni hyväksi ja olla terve. Terveys ja hyvä fyysinen kunto ovat mielestäni tavoittelemisen arvoisia asioita. Laihuus ei ole.

Ymmärrän että minun suustani tämä saattaa kuulostaa siltä, että jälleen kerran yksi katkera, läski lehmä yrittää pönkittää itsetuntoaan ja minä-kuvaansa väittämällä että itseasiassa on paljon kivempaa olla läski kuin laiha. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. En halua olla läski. (Enkä ole katkera, enkä lehmä :D) Haluan laihtua. Tavoitteeni ei kuitenkaan olla mahdollisimman laiha. Tavoitteeni on olla mahdollisimman terve ja hyvinvoiva. Tavoitteeni on tottakai myös näyttää hyvältä. (Tai siis vielä paremmalta kuin tällä hetkellä :D) Mielestäni kurvit ovat kuitenkin kauniita ja niitä saa sopivassa määrin olla. Se on rehellinen mielipiteeni. (Cross my heart! :D) 

Toistaiseksi minulla on vielä liikaa kurveja. Siis toistaiseksi. Tavoitteeni on edelleen laihtuminen. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole laihuus. Tuliko tämä nyt varmasti selväksi? 😀