About the Boy
Voisin kirjoittaa joulusta, kaksi viikkoa kestäneestä flunssasta tai jouluna syödystä suklaasta. Pitäydyn kuitenkin otsikkoni alla. Tai ainakin sen lähimaastossa.
Olen elänyt lähiaikoina pitkästä aikaa arkea, jossa ruokakaupassa täytyy miettiä kahden ihmisen ruokailutottumuksia ja mieltymyksiä. Kyllä, olen tavannut miehen. Hänestä on tullut iso osa elämääni ja arkeani. Olen itse tehnyt sen päätöksen tähän projektiin lähtiessäni, että noudatan tiettyä ruokaohjeistusta. (Olen nykyisin myös se ällöttävä tyyppi joka saattaa puhua ruokapöydässä leivän kuitupitoisuudesta ja siitä kuinka väärin ja harhaanjohtavaa se on että leipäpakettiin voi nähtävästi laittaa tekstin RUNSASKUITUINEN ilman mitään perusteita. I know, sometimes I disgust myself) En voi kuitenkaan olettaa muiden haluavan syödä samoin kuin minä syön. En edes niiden, jotka ruokailevat melko säännöllisesti kanssani samassa pöydässä.
Ehkä jo arvasittekin että meillä on miehen kanssa ruoan suhteen mielipide-eroja. Mies haluaa mm pastansa valkoisena ja juustonsa rasvaisena. Olemme ratkaisseet asian hyvin yksinkertaisesti. Ostamme kahta pastaa (kokojyväpasta muuten jakaa yleisesti ottaen mielipiteitä yllättävän rankasti) ja kahta juustoa. Noudatamme samaa konseptia muidenkin ruokien suhteen, mikäli niistä ei päästä yhteisymmärrykseen.
Mies on tuonut mukanaan monien muiden hyvien asioiden lisäksi keittiööni uuden herkun. Hedelmäsmoothiet. Olen toki itsekin joskus vääntänyt smoothieita mutta minun smoothieni ovat olleet jogurttipohjaisia. Hedelmäsmoothiet, joissa on siis pelkästään hedelmiä, ovat keittiössäni uusi tuttavuus. Herkullinen sellainen. Niiden hienous on se että niihin voi laittaa melkein mitä tahansa ja makua on helppo muunnella. Avokado sopii mielestäni smoothien sekaan erityisen hyvin. Se tuo ihanaa pehmeyttä ja tasapainottaa muiden hedelmien makua. (Kuka muuten olisi uskonut saavansa kokkausvinkkejä MINULTA? :D)
Elämässäni, arjessani ja keittiössäni on siis tapahtunut muutoksia. Projektini kuitenkin jatkuu ennallaan. Luonnollisesti.
