Ode to Danskin

Olen rakastunut.Taas. 

Kiinnostuin hänestä heti kun näin hänet ensimmäistä kertaa televisiossa. Hän esiintyi siellä muutamien kaltaistensa kanssa. Voidaan siis sanoa että se oli, ei nyt ihan rakkautta, mutta kiinnostusta ensisilmäyksellä.

Lähdin uteliaana etsimään kiinnostukseni kohdetta televisiosta saamani vihjeen perusteella eräästä Vantaalla sijaitsevasta kauppakeskuksesta. Katselin ja koskettelin useampia värivaihtoehtoja ja päädyin lopulta sovituskoppiin kahden potentiaalisimman ehdokkaan kanssa. Molemmat tuntuivat heti sopivasti tukevilta, mukavilta ja pehmeiltä ihoani vasten. Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin toisen ehdokkaista ällistellen samalla, miten niin hienoja yksilöitä voikaan löytyä niinkin pientä korvausta vastaan. 

Kun menimme ensimmäistä kertaa yhdessä salille, tiesin tehneeni oikean valinnan. Reilun tunnin salilla rehkimisen jälkeen olin täysin myyty. Rakkaani antoi juuri sopivaa tukea, pysyi hyvin päälläni, ei liusunut tai liikkunut treenatessa, vaan nojasi tiiviisti ihoani vasten tuntuen samalla yhtä pehmeältä ja mukavalta, kuin ensi kohtaamisellamme pukukopissa. Me myös näytimme hyvältä yhdessä. Hänen edukseen vielä mainittakoon, että hän kantoi treenin ajan avaintani vyötäröllään olevassa nerokkaasta taskussa. Pienillä asioilla, kuten tällä, todellakin on merkitystä.

Meillä on yhteistä taivalta takana vasta joitakin viikkoja, joten en osaa vielä sanoa tämän rakkauden kestävyydestä tai siitä rupsahtaako ja väsähtääkö rakkaani jossain vaiheessa. Ainakin toistaiseksi hän on kuitenkin paras hankinta, jonka olen aikoihin tehnyt. Kaapissani on useita kalliimpia ja tunnetumpiakin yksilöitä, mutta kukaan heistä ei vedä vertoja rakkaalleni.

Rakkaani nimi? Danskin.

Makuja on monia, mutta minulle Danskin (joka muuten on tanssijoiden sukua), on täydellinen kumpppani. 

Ps. Valitettavasti tämä ei ole maksettu mainos, vaan oodini Danskinille, joka oli yksikertaisesti pakko laulaa.