Ajanpuute on ehkä yleisin ”syy” olla liikkumatta. ( Yöks noille lainausmerkeille! :D) Ajanpuute ei todellisuudessa ole ikinä syy olla tekemättä jotain. Se on tekosyy. Sanon aina että ihmisellä on aikaa tehdä niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Ihminen yksinkertaisesti järjestää aikaa niille asioille, joita hän todella haluaa tehdä. Piste.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan että minun tekosyynäni on ollut reilun viikon ajan työ. Teemme töissä uuden toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa joten päiväni ovat venyneet pitkiksi ja olen tehnyt töitä myös viikonloppuisin. (En kyllästytä teitä aiheeseen liittyvillä yksityiskohdilla, koska vaikka pidän työtäni varsin mielenkiintoisena, se on monen mielestä varmasti aika boring nerd stuff.) Tämä ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen käyttöönotto jota teen, joten tiesin etukäteen että muutama viikko varsinaisen käyttöönoton aikoihin tulee olemaan haastavaa liikkumisen ja kaiken muunkin elämän suhteen. Olen kuitenkin ollut niin sinnikäs ja reipas tämän projektini suhteen, että ajattelin pystyväni treenaamaan vaikka sitten yövuorossa, jos vakaasti niin päätän.

Paskat. Treenasin viime viikolla tasan tarkkaan yhden kerran. Sekin treeni oli pikatreeni, jonka tein omassa olohuoneessani. Maksimoidakseni mielipahani taipuvasta selkärangastani, söin myös vähän mitä sattuu ja join parinakin iltana viiniä. Ihan vaan stressilääkkeeksi. Lipitin viikon aikana myös litratolkulla light-limuja, mikä ei nyt sinänsä ole täysin kiellettyä, mutta ruokaohjeistukseni mukaan ei niin suotavaa. Heitin siis homman melkoisen läskiksi. Typerintä tässä taipumisessa on se, että tiedän varsin hyvin että olisin voinut lääkitä stressini myös kuntosalilla ja fiilikseni olisivat varmasti olleet kaikin puolin paremmat.

 Olen nyt taas palannut ruotuun. Suoristin eilen taipuneen selkärankani ja menin salille. Se oli siistiä. Tänään kävin siskoni kanssa 1,5 tunnin lenkillä pienessä tihkusateessa. Sekin oli siistiä. Näistä huomioista voin päätellä, että liikkuminen on siistiä. Täytyy yrittää pitää se mielessä.