Ode to Danskin

Olen rakastunut.Taas. 

Kiinnostuin hänestä heti kun näin hänet ensimmäistä kertaa televisiossa. Hän esiintyi siellä muutamien kaltaistensa kanssa. Voidaan siis sanoa että se oli, ei nyt ihan rakkautta, mutta kiinnostusta ensisilmäyksellä.

Lähdin uteliaana etsimään kiinnostukseni kohdetta televisiosta saamani vihjeen perusteella eräästä Vantaalla sijaitsevasta kauppakeskuksesta. Katselin ja koskettelin useampia värivaihtoehtoja ja päädyin lopulta sovituskoppiin kahden potentiaalisimman ehdokkaan kanssa. Molemmat tuntuivat heti sopivasti tukevilta, mukavilta ja pehmeiltä ihoani vasten. Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin toisen ehdokkaista ällistellen samalla, miten niin hienoja yksilöitä voikaan löytyä niinkin pientä korvausta vastaan. 

Kun menimme ensimmäistä kertaa yhdessä salille, tiesin tehneeni oikean valinnan. Reilun tunnin salilla rehkimisen jälkeen olin täysin myyty. Rakkaani antoi juuri sopivaa tukea, pysyi hyvin päälläni, ei liusunut tai liikkunut treenatessa, vaan nojasi tiiviisti ihoani vasten tuntuen samalla yhtä pehmeältä ja mukavalta, kuin ensi kohtaamisellamme pukukopissa. Me myös näytimme hyvältä yhdessä. Hänen edukseen vielä mainittakoon, että hän kantoi treenin ajan avaintani vyötäröllään olevassa nerokkaasta taskussa. Pienillä asioilla, kuten tällä, todellakin on merkitystä.

Meillä on yhteistä taivalta takana vasta joitakin viikkoja, joten en osaa vielä sanoa tämän rakkauden kestävyydestä tai siitä rupsahtaako ja väsähtääkö rakkaani jossain vaiheessa. Ainakin toistaiseksi hän on kuitenkin paras hankinta, jonka olen aikoihin tehnyt. Kaapissani on useita kalliimpia ja tunnetumpiakin yksilöitä, mutta kukaan heistä ei vedä vertoja rakkaalleni.

Rakkaani nimi? Danskin.

Makuja on monia, mutta minulle Danskin (joka muuten on tanssijoiden sukua), on täydellinen kumpppani. 

Ps. Valitettavasti tämä ei ole maksettu mainos, vaan oodini Danskinille, joka oli yksikertaisesti pakko laulaa.

image.jpg

 

Muoti Liikunta Ostokset

Get skinny or die trying?

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni pitkään. Aiheeseen on hankala löytää neutraalia näkökulmaa, joten luovutin kokonaan näkökulman etsimisen suhteen, ja yksinkertaisesti oksennan ulos sen, mitä aiheesta on ulos tullakseen. Aihe on laihuus. Tai laihuuden ihannointi. 

Kun puhun siitä että yritän pudottaa painoani, törmään usein siihen että ihmiset olettavat että motiivini on se, että haluan olla laiha. Se on tietenkin tavallaan luonnollinen oletus, kun ottaa huomioon aikamme kauneusihanteet. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole laihuus. Laihuudessa ei itsessään ole mitään tavoittelemisen arvoista. Minusta ei ikinä tule varsinaisesti laihaa, eikä se ole edes tavoitteeni. Haluan näyttää hyvinvoivalta ja ryhdikkäältä. Haluan tuntea oloni hyväksi ja olla terve. Terveys ja hyvä fyysinen kunto ovat mielestäni tavoittelemisen arvoisia asioita. Laihuus ei ole.

Ymmärrän että minun suustani tämä saattaa kuulostaa siltä, että jälleen kerran yksi katkera, läski lehmä yrittää pönkittää itsetuntoaan ja minä-kuvaansa väittämällä että itseasiassa on paljon kivempaa olla läski kuin laiha. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. En halua olla läski. (Enkä ole katkera, enkä lehmä :D) Haluan laihtua. Tavoitteeni ei kuitenkaan olla mahdollisimman laiha. Tavoitteeni on olla mahdollisimman terve ja hyvinvoiva. Tavoitteeni on tottakai myös näyttää hyvältä. (Tai siis vielä paremmalta kuin tällä hetkellä :D) Mielestäni kurvit ovat kuitenkin kauniita ja niitä saa sopivassa määrin olla. Se on rehellinen mielipiteeni. (Cross my heart! :D) 

Toistaiseksi minulla on vielä liikaa kurveja. Siis toistaiseksi. Tavoitteeni on edelleen laihtuminen. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole laihuus. Tuliko tämä nyt varmasti selväksi? 😀 

image.jpg

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys