The Grade
Kun aloitin projektini noin 4 kuukautta sitten, suoritin kävelytestin jonka perusteella personal trainerini kartoitti lähtötasoni ja laski minulle kuntoindeksin*. Silloin tulos oli surullinen 32, keskimääräistä huomattavasti matalampi kunto. En tuolloin kuitenkaan masentunut tuloksesta, koska sehän oli vain lähtötaso silloin kun olin useamman vuoden ajan ollut jos en nyt sohvaperunoiden kruunaamaton kuningatar, niin ainakin perintöprinsessa.
(*Kuntoindeksi kuvaa 100 samanikäisen keskimääräistä kuntotasoa. Alle 70 tarkoittaa keskimääräistä huomattavasti matalampaa kuntoa, 70-89 keskimääräistä vähän matalampaa, 90-110 keskimääräistä, 111-130 keskimääräistä vähän korkeampaa ja yli 130 keskimääräistä huomattavasti korkeampaa kuntoa.)
Tänään suoritin kävelytestin uudelleen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi pudottaa sanan huomattavasti ensimmäisestä tuloksestani. Uskoni siihen että tuo tavoite oli saavutettavissa, oli kova.
Epäonnistuin. Kuntoindeksini oli tällä kertaa 58. Surullinen 58. Kaiken sen treenaamisen jälkeen tuloksessani on edelleen sana huomattavasti. Kaikkien niiden hikisten salilla, lenkkipoluilla ja uima-altaissa vietettyjen tuntien jälkeen kuntoni on edelleen huomattavasti keskimääräistä matalampi.
Personal trainerini oli kovin kannustava. (Hän on aina!) Hän varoitti jo etukäteen että kuntoindeksiluokittelu on todella tiukka ja kun tulokset lyötiin pöytään, hän painotti sitä että tulos nousi 26 pykälää, kävelin 2 kilometriä 2 minuuttia ja 36 sekuntia nopeammin kuin 4 kuukautta sitten ja kävelysuoritus itsessään oli teknisesti huomattavasti parempi ja ryhti suorempi.
Tiedän että minun pitäisi olla tyytyväinen siihen että kehitystä on tapahtunut. Olen kuitenkin itseni ankarin kriitikko ja pahin vihollinen. Olen pettynyt itseeni.
Näihin negatiivisiin fiiliksiin vaikuttaa varmasti myös se, että en ole painonpudotuksenkaan suhteen täysin aikataulussa. 4 kuukauden jälkeen tilanne on se, että olen saanut pudotettua painoani n. 9 kiloa. Viimeiset 2 kiloa ovat olleet TODELLA tuskaisia ja ajoittain olen ollut varma että en tule ikinä saavuttamaan ensimmäisen 10 kilon rajapyykkiä. Fakta on myös se, etten tällä tahdilla tule saavuttamaan vuodessa 35 kilon pudotusta.
Sanon aina että jos ihmiset tekisivät asioiden eteen jotain senkin ajan, minkä he käyttävät asioista ruikuttamiseen, heillä olisi hetken kuluttua huomattavasti vähemmän ruikutettavaa. Annoin itselleni siitä huolimatta luvan ruikuttaa yhden postauksen verran tänään. Annoin itselleni myös luvan olla pettynyt itseeni tänään mutta VAIN tänään. Huomenna on taas käärittävä hihat ja alettava töihin.