Löysin kirjoittamisen ilon pari vuotta sitten, kun elämä tyhjensi perusolettamuksia suurella kädellä (näistä varmaan lisää tuonnempana). Tai silloin ei toki voinut puhua kirjoittamisen ilosta, vaan kirjoittamisen voimasta kestää vaikeita asioita. Selviytyä. Palasin teinivuosien päiväkirjamaailmaan, jossa arimmat salaisuudet saattoi jakaa päiväkirjan kanssa. Kirjoitin käsin. Ja monta kirjaa kirjoitinkin täyteen. Käsin kirjoittaminen oli terapeuttista, kuten myös siitä tunteesta irtipäästäminen, että joku saattaa lukea näitä tekstejä vielä joskus. Päiväkirjan kirjoittaminen on jotain ihan muuta, kun blogin kirjoittaminen. Se on yksityistä ja henkilökohtaista, eikä sitä halua jakaa.

Tänään aloitan blogin kirjoittamisen. Juuri tänään on hyvä päivä aloittaa blogin kirjoittaminen, koska tänään on toinen päivä, jolloin voi lunastaa vuodelle 2018 tehtyjä lupauksia ja ensimmäisen päivän käytin vielä tehokkaaseen empimiseen tämän blogin osalta. Lupasin siis kirjoittaa tämän vuoden blogia ja katsoa, mitä tapahtuu. Kirjoitan vähintään kahdesti viikossa koko vuoden ajan. Se, mistä kirjoitan, jää nähtäväksi. Samoin jää nähtäväksi, miten paljon rohkenen itsestäni kertoa ja tarinaani avata. Blogin kirjoittaminen on vuorovaikutteista, joten siksi en halua ajatella, että sen pitää olla juurikin jotain tiettyä. Se elää ja hengittää vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa. Jos vuorovaikutusta ei synny, se kuihtuu pois. Minun blogivuoteni 2018 alkaa tästä, tervetuloa mukaan 🙂