Miksi, oi miksi

Välillä mä kadehdin todella paljon ihmisiä, jotka osaa elää hetkessä murehtimatta menneitä tai tulevia aikoja. Tehdä asioita spontaanisti. Olla välittämättä muiden mielipiteistä. Noi kaikki on juttuja, joita mä en ole koskaan osannut. Aina murehdin, ennakoin, pohdin, ylianalysoin ja mietin asiat monelta kantilta. Enemmän kuin tarpeeksi. Useimmiten pelkään aivan turhaan valintojeni seurauksia. Yhdistettynä ujouteen kuvailemani luonteenpiirteet (?) eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Toisaalta ehkä ne ovatkin seurausta toisitaan, limittätyneitä toisiinsa. Miksi, oi miksi en osaa heittäytyä ja päästää irti vanhoista tavoistani ja pidättyväisyydestäni?