Pieniä huomioita
Viime päivinä olen huomannut seuraavanlaisia asioita:
- Ei ole kovin helppoa tehdä töitä ryhmässä, jossa keskinäiset kemiat eivät kohtaa, ja kun ryhmässä muutenkin on liikaa ihmisiä tehtävämäärään nähden.
- Sinänsä on hyvä, että opettaja jakaa ryhmät, mutta ryhmän jakautuminen ”kahteen leiriin” ja oma pyrkimys pysytellä siinä keskellä on suhteellisen haasteellista.
- Meillä on nykyisessä koulussani ollut muutaman kuukauden sisällä yhtä paljon esitelmiä/esiintymistilanteita kuin lukiossa yhteensä kolmen vuoden aikana.
- Mitä enemmän esitelmiä on, sitä varmemmaksi tunnen oman oloni luokan edessä, vaikka jännityksestä en vielä olekaan päässyt irti.
- Kohta on pakko hankkia aurinkolasit vahvuuksilla, jotta ulkona näkee esimerkiksi bussien numerot.
- Olen monesti ajatellut, että voisin bussiin hyppäämisen sijaan kävellä muutaman pysäkin välin, mutta aina olen keksinyt jonkin tekosyyn olla tekemättä niin.
- Tänään päätin, että on liian hyvä ilma istua bussissa sen enempää kuin on pakko ja kävelin viimein yllä mainitun reitin ja säästin samalla aikaa.
- On ärsyttävää, että lukujärjestykseen merkityt tunnit muuttuvat koko ajan, vaikka ymmärrän, että välillä on ongelmia löytää opettajia kursseille.
- Muutenkin on tyhmää, että oikeasti kiinnostavat kurssit ovat liian lyhyitä ja turhemmalta tuntuville on varattu paljon enemmän aikaa.
- Vaikka hiuksista ottaa vain kolmisen sen senttiä pois, ne tuntuvat kuin uusilta ja ovat paljon helpommin käsiteltävät.
Siinäpä ne… Nyt on varmaan parasta mennä nukkumaan, koska huomenna olisi jälleen tarkoitus herätä opiskelemaan. Mä saan päivän aikana paljon enemmän aikaiseksi, kun herään ajoissa ja kun hommat aloittaa aikaisin, voi loppupäivän viettää rennommin. 🙂
