En voi kieltää, etteikö harmittaisi eilisen inssin sössiminen. Aluksi kaikki meni melkeinpä paremmin kuin koskaan, kunnes yhdessä kohdassa keskelle katua (oikeasti siinä on parkkiruutu) oli parkkeerattu auto, jota väistääkseni minun olisi kuulunut tehdä kaistanvaisto tai olisin voinut pysähtyä ja odottaa, että takaani toiselta kaistalta tulevat autot olisivat ehtineet mennä, jotta voisin turvallisesti ohittaa parkissa olleen auton. Päädyin kuitenkin virheratkaisuun, enkä tajunnut tehdä kunnollista kaistanvaihtoa vilkkuineen ja sokeiden kulmien katsomisineen. Takaa tulleen kuorma-auton kuljettaja oli onneksi fiksu ja antoi tietä minulle ja esti muiden autojen tulon. Muuten tilanne olisi voinut saada erilaisen lopun. Kaiken sähläämisen lisäksi lähdin vielä poukkoilemaan kahdella kaistalle, koska unohdin, oliko minun käsketty ajaa suoraan vai kääntyä oikealle. Kummallakin kaistalla on tosin sallittua ajaa suoraan, joten minun olisi pitänyt pysyä sillä kaistalla, jolla jo olin. 

Muita isoja virheitä en inssin aikana tehnyt, mutta tuo edellä kuvattu yhdistettynä pariin pienempää ei ollut kovin hyvä yhtälö. Seuraavan kerran pääsen koettamaan onneani vähän yli viikon päästä. Silloin aion pitää huolen siitä, etten häkelly samalla tavalla tai ainakin pyrin toimimaan järkevämmin, jos eteen tulee samankaltainen tilanne. 

Jotain hyvää sentään kävi myös, auto ei nimittäin sammunut kertaakaan. 🙂 Tiedänpä nyt myös paremmin, millainen tilanne inssiajo on, ehkä seuraava kerta ei sitten jännitä niin paljon kuin ensimmäinen. 

Tänään olen jo vähän valoisammalla mielellä eilisen jälkeen. Pettymystä lievittääkseni olen kuunnellut paljon musiikkia, esimerkiksi seuraavia: