Tyhjin käsin kotiin

Eilisen soveltuvuuskokeen jälkeen mulla oli taas luppoaikaa sen verran, että lähdin kiertelemään vaatekauppoja. Mulla ei oikeastaan ollut ostoslistalla mitään (paitsi talvikengät, joita en tietenkään löytänyt), joten kiertelin lukuisia kauppoja ihan vaan katsellakseni, mitä niistä on ja tulin käyneeksi myös parissa kaupassa, joissa en ollut koskaan ennen käynyt. Sovitukseen lähti muutamassa kaupassa kasa vaatteita, joista suurin osa osoittautui vartalolleni vääränlaisiksi. Pari vaatetta olin aikeissa kiikuttaa kassalle, mutta pohdin hetken, ovatko ne kuitenkaan ostamisen arvoisia. Päätin, että pelkkä ihan jees ei riitä, vaan vaatteiden pitäisi jo ostohetkellä tuntua omalta, jotta niitä tulisi oikeasti käytettyä, eivätkä ne jäisi vaan kaapintäytteeksi. Vaikka uusien tavaroiden ostamisesta saa mielihyvää, (eipä kai kuluttaminen niin suosittua olisikaan, jos ei siitä jotakin hyötyä tai iloa saisi), niin täytyy sanoa, että minulle ainakin tulee paljon parempi fiilis, kun voin lähteä kaupasta tyhjin käsin kotiin.