12 tuntia
Aamulla kutsuin kotiini Amandan.
Aamupalan nautimme takapihallamme Williamsburgissa. Paljon kahvia, bageleita sekä kananmunia – pitkän kaavan kautta niin kuin kuuluukin.
Ruoan jälkeen suuntasimme kenkämme kohti ulkoilmakirppistä.
Hän kokeili laseja.
Minä kokeilin laseja.
Ja pohdimme, millainen on American butt.
Jätimme taaksemme kirppiksen, ja jo pian löysimme itsemme Café de la Esquinan terassilta margaritat käsissämme.
Siitäkö se riemu vasta repesikin.
En saanut tarkennettua.
Amandallakin oli vaikeaa.
Pää oli vielä vähän sekaisin, kun hipsimme hihitellen kasvisravintolaan. Yhtä maittavaa jälkiruokaa ja viinilasia myöhemmin päivämme päättyi olohuoneemme sohvalle kuuden muun kanssa. Tytön hyvästelin iltakymmeneltä monin halauksin.
Amandan tapasin ensimmäistä kertaa vasta tänä aamuna, ja vain 12 tuntia myöhemmin minulla oli uusi ystävä. Kuka olisi arvannut.
Joskus nyt vain kannattaa avata ovi ventovieraalle.
Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille, sekä vanhoille että uusille tuttavuuksille!