Yö Brooklynissä

Kuka muistaa vielä tämän postauksen?

Uusi kaupunki tarkoittaa myös uusia sosiaalisia piirejä, ja mitä Nykiin tulee, en tunne täältä vasta kuin kourallisen ihmisiä.

Olinkin kovin iloinen, kun jo Pariisin ajoilta tuttu muusikkokaverini kutsui minut Brooklyniin illanviettoon.

Kaukana brooklynilaisessä lähiössä meitä odotti iso kattilallinen Gumbo-keittoa ja luomupizzaa. Ilta meni keskustellessa ja musisoidessa, hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Juttua riitti, ja tapasinpa jopa tytön, jonka kanssa olimme asuneet  samalla kadulla ja vierekkäisissä taloissa Pariisissa — tietenkin toisistamme mitään tietämättä. Pieni, pieni maailma!

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoisempi juttu. Junalleni tepastellessa metron portit oltiin teipattu punaisella nauhalla, ja lipputiskillä istunut mies kertoi, ettei junia enää lähtisi Manhattanin suuntaan. Tunnin junamatkan päässä kotoa, minulle täysin tuntemattomassa lähiössä minulla ei ollut harmainta aavistustakaan minne päin lähteä. Kävelin sitten pokkana, vanhaan tuttuun Pariisi-malliin intuitioni saattelemana lähimmälle bussipysäkille, ja monen mutkan jälkeen olin kotona Queensissä kaksi tuntia myöhemmin. Yöunet kärsivät öisestä seikkailustani hiukan, mutta oli se sen arvoista. Näitä lisää, sanon mä!