Uusi koti kullan kallis
On kerrassaan uskomatonta, miten hyvän päätöksen tein elokuussa loikatessani toiselle puolelle jokea Brooklyniin.
Äkkimuutto oli tietenkin omanlaisensa haaste, mutta New Yorkin tuntien täällä ei mikään ole mahdotonta. Ei edes uuden asunnon löytäminen kymmenessä päivässä.
Mikä sitten tekee uudesta kodista kaiken hehkutuksen mittaisen? Moni asia – kaunis ympäristö, teeskentelemätön meininki ja ennen kaikkea: kuusi ihanaa kämppistä.
En ole edelleenkään aivan varma, miten netin kautta löydetyistä kanssaeläjistä voi kuoriutua muutamassa hassussa viikossa hyviä kavereita, siskoja ja ja veljiä, jotka opettavat viinilasin ääressä Go’n säännöt ja vievät pelaamaan pöytätennistä korttelin taidegalleriaan viikonlopun alkajaisiksi. Jotka pitävät seuraa silloin, kun mieli on maassa ja joiden kanssa voi kokoontua iltaisin takapihalle jammailemaan.
Keväällä en vielä ollut täysin vakuuttunut, miten helposti tottuisin näennäisesti pikkukaupunkimaiseen tunnelmaan.
Ennakoluulot kumoutuivat kuitenkin jo elokuussa, kun iltakävelyllä ollut vanha setä tuli toivottamaan minut tervetulleeksi kortteliin nähdessään punaisen tiilitalomme eteen parkkeeratun muuttoauton.
Silloin tiesin saapuneeni oikeaan paikkaan.
Kotiin.
Hassu juttu tämä muuttuva mieli.