Ajatuksia Pariisista

Terkkuja lämpöisestä Pariisista!

Takana ovat mielenkiintoiset kaksi päivää.

Olen kävellyt kilometreittäin, pyöräillyt puoli kaupunkia. Katsellut, hämmästellyt ja tunnustellut. 

Kaupungilla on ollut paljon kerrottavaa, ja minun ei ole auttanut kuin kuunnella. Muistot Pariisin-vuosista – ekasta asunnosta, räkäduuneista, yöhipoista, epäonnistuneista deiteistä ja suloisista kesäromansseista – ovat vyöryneet päälle tiivistettynä tunteiden hyökyaaltona.

Moni asia ei ole muuttunut: kaupunki näyttää ja tuntuu samalta kuin aina ennenkin.

Kun tänään tsekkasin, eka työpaikka oli yhä pystyssä. Kaupungin kukkuloiden Vélib-asemat ammottivat tyhjyyttään iltapäivisin. Marais’ta sai falafelia ja Tuileries’n huvipuistosta metrilakua ja hattaraa. Miehet ovat yhtä ärsyttäviä ja espresso hyvää. 

Vain tutut ihmiset loistivat poissaolollaan. 

Sehän ei menoa toki hidastanut. Päinvastoin – yksinäiset hetket tutuissa maisemissa ovat tehneet ainoastaan hyvää. Ne ovat muistuttaneet siitä, miksi vanhojen ovien taakse on joskus hyvä kurkata: pieni askel taaksepäin voi selvittää monta nykyhetken dilemmaa.

Kiitos kahden menneisyydessä vietetyn päivän, mölisevien pariisilaismiesten ja hemmetin hyvän kahvin, on näkymä taas vähän kirkkaampi. 

Tästä on hyvä jatkaa. Etelä-Ranskassa tavataan!