Koukku tuli taloon

Kolme elämänlaatua parantavaa asiaa:

1. Pyörämatkat omalla fillarilla.

2. Oikein ajoitettu suklaaleivos.

3. Uudelleen löydetty käsityöharrastus.

Sori kulahtanut kieli, mutta nyt on aivan pakko: olen ihan koukussa.

Muistan hyvin, mitä viimeksi iltojeni kuluksi virkkailin. Elettiin syksyä 2007, ja Sonia Rykielin jättitupsuinen myssy oli saatava hinnalla millä hyvänsä (tai ainakin alle parinkympin.)

Niinpä kaappasin kohtalon omiin käsiin.

Yksi syksy pipoa pyöriteltiin, palvelijanhuoneen lattialla kohmeisilla käsillä. Myssystä tuli hieno, ja luulipa joku pariisilaismummeli sitä oikeasti Soniaksi (jes!)

Sitten käsityöbisnekset vähän jäivät – ennen kuin nappasin taas puikot käteen ja aloin neuloa itselleni puseroa hetken mielijohteesta. 

Viikkoa myöhemmin kasassa on etukappale, ja olen ihan innoissani!

Minkälaiset kengät tämän kanssa voi pukea? Jättäisinkö silmät meikkaamatta, maalaisinko huulet violetiksi ? Tekisinkö tästä sittenkin mekon?

En tiedä, mutta neulominen saattaa olla parasta, mitä ihminen voi käsillään tehdä, silloin kun se ei syö noita suklaaleivoksia.

Jatkoa seuraa!