Koukku tuli taloon

Kolme elämänlaatua parantavaa asiaa:

1. Pyörämatkat omalla fillarilla.

2. Oikein ajoitettu suklaaleivos.

3. Uudelleen löydetty käsityöharrastus.

Sori kulahtanut kieli, mutta nyt on aivan pakko: olen ihan koukussa.

Untitled-28.jpg

Muistan hyvin, mitä viimeksi iltojeni kuluksi virkkailin. Elettiin syksyä 2007, ja Sonia Rykielin jättitupsuinen myssy oli saatava hinnalla millä hyvänsä (tai ainakin alle parinkympin.)

Niinpä kaappasin kohtalon omiin käsiin.

Yksi syksy pipoa pyöriteltiin, palvelijanhuoneen lattialla kohmeisilla käsillä. Myssystä tuli hieno, ja luulipa joku pariisilaismummeli sitä oikeasti Soniaksi (jes!)

Sitten käsityöbisnekset vähän jäivät  ennen kuin nappasin taas puikot käteen ja aloin neuloa itselleni puseroa hetken mielijohteesta. 

Viikkoa myöhemmin kasassa on etukappale, ja olen ihan innoissani!

Minkälaiset kengät tämän kanssa voi pukea? Jättäisinkö silmät meikkaamatta, maalaisinko huulet violetiksi ? Tekisinkö tästä sittenkin mekon?

En tiedä, mutta neulominen saattaa olla parasta, mitä ihminen voi käsillään tehdä, silloin kun se ei syö noita suklaaleivoksia.

Jatkoa seuraa!

Kommentit (6)
  1. Onpa kivan näköinen malli, mistä toi on? Näyttää vähän muinaiselta neulekortilta?

    1. Ohje on Uusi Neulekerho -lehdestä toukokuulta 1984.

      Voisin melkein jakaa sen täällä sitten kun nuttu on valmis 🙂

  2. Orastava alkusyksy saa minutkin haaveilemaan myssyjen, huivien ja tohveleiden neulomisesta. Suomen pikavisiitillä aion kyllä pakata matkaan puikot, koukut ja kaapissa lojuvat lankakerät, sillä tulevana syksynä minä neulon (ehkä lämmitelläkseni) täällä Pariisin kattojen yllä pienessä piiankammarissani.Katsotaanpa millaisia luomuksia syntyy, ei ehkä ihan sitä Rykiel tasoa, mutta tekeminenhän se on pääasia.

    1. Aamen!

      Juuri tohveleita sitä Pariisin syksyssä tarvitaankin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *